ARABIALAINEN TÄYSIVERINEN

Takaisin arabianhevosen sivuille

1. Käyttö

Arabialainen täysiverinen on ollut kauan tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi se on ystävällinen. Se kiintyy helposti isäntäänsä tai hoitajaansa. Arabi oppii nopeasti älykkyytensä ansiosta ja se on hyvin mukautuvainen. Vaikka se on kiltti, on se toisaalta myös melko tulinen ja rohkea. On myös syytä muistaa, että jokainen hevonen on oma yksilönsä ja hevosen luonteeseen vaikuttaa myös sen saama kohtelu.

Arabianhevosta ei juuri näe vaikean tason este- tai koulukilpailuissa. Pienen kokonsa takia se ei pärjää vaikeilla esteradoilla eikä sen takaosa ole tarpeeksi voimakas korkeisiin hyppyihin tai vaativan tason kouluratsastukseen. Arabia käytetään yleisimmin ratsuna, mutta erityisesti USA:ssa sen voi nähdä kärryjenkin edessä. Mikään varsinainen ajohevonen arabi ei kuitenkaan ole.

Helpoissa luokissa arabeja sen sijaan näkee ja ne pärjäävät siinä missä muutkin hevoset. Pienikokoiset arabit voivat pärjätä todella hyvin poniluokissa.

Joissakin maissa järjestetään arabilaukkoja. Matkat ovat yleensä melko pitkiä, 4 km tai yli. Arabialainen ei ole yhtä nopea kuin englantilainen täysiverinen, mutta sitäkin kestävämpi. Siksi se pärjää erinomaisesti pitkillä matkoilla. Arabialaista käytetään paljon juuri kestävyytensä takia matkaratsastuksessa. Myös western-hevosena se on erinomainen.


Karambol R92-1163
© Paula Martiskainen

2. Käyttö muiden rotujen jalostukseen

Melkein kaikissa nykyisissä hevosroduissa on nykyään enemmän tai vähemmän arabialaisverta. Täysin puhtaita rotuja ovat alkuperäisrodut, lähinnä islanninhevonen, vuonohevonen, shetlanninponi, exmoorinponi ja przewalskinhevonen.

2.1 Andalusianhevonen

Andalusianhevonen on nimensä mukaisesti kotoisin Andalusiasta, etelä-Espanjasta. Maurit toivat 600-luvulla Espanjaan itämaisia hevosia, jotka olivat lähinnä arabeja, berberihevosia ja turkmeeneja, mahdollisesti myös ahaltekinhevosia. Nykyinen andalusianhevonen on syntynyt näiden ja paikallisten hevosten sekä portugalilaisten sorraianponien risteytyksistä.

1800-luvulle asti andalusialaiset olivat Euroopan suosituimpia hevosia ja 1500-luvulla kehitetyn lipizzanhevosen kanssa ainoa rotu, jota käytettiin korkeaan kouluratsastukseen.

Andalusianhevosia on viety paljon Amerikkaan jo espanjalaisten valloittajien mukana ja siellä se on ollut hyvin tärkeä rotu jalostettaessa amerikkalaisia hevosia.

2.2 Ponit

Pienen kokonsa takia arabianhevosta on käytetty paljon ponien jalostamiseen. Useat alkuperäiset ponirodut ovat kestäviä, sisukkaita, varmajalkaisia, järkeviä ja terveitä, mutta usein ne ovat myös itsepäisiä eikä niiden rakenne ole ratsastuskäytön kannalta paras mahdollinen. Siksi niitä onkin risteytetty arabialaisten ja pienten täysiveristen kanssa ja näin on luotu ratsastukseen sopiva käyttötyyppi, ratsuponi. Useissa maissa on oma ratsuponikantansa. Alkuperäisponeja jalostetaan siitä huolimatta vieläkin puhtaina.

2.3 Saksa

Saksassa on hevoskasvatuksella pitkät perinteet. Jo keskiajalla siellä jalostettiin raskaita ritari- ja työhevosia. Nämä rodut ovat nykyisin kadonneet tai niistä on jalostettu urheiluhevosia. Varsinkin entinen länsi-Saksa on kuuluisa puoliveriroduistaan, joita pidetään maailman parhaina kilparatsuina. Nämä rodut on usein luotu risteyttämällä paikallisia villiponeja ja työhevosia kevyemmillä roduilla, lähinnä arabeilla, täysiverisillä ja andalusialaisilla. Kuuluisimpia näistä roduista ovat hannoverin-, hosteinin-, trakehnin- ja westfaleninhevoset.

Ylös

2.4 Muu Eurooppa

Nykyisin lähes kaikissa Euroopan valtioissa on vanhojen kylmäverirotujen lisäksi oma kansallinen puoliverirotunsa, jotka on useimmiten luotu täysiveri- ja arabi-risteytyksillä. Näiden rotujen taustalta löytyy yleensä vanhoja andalusialaispohjaisia rotuja.

Erityisen kuuluisa hevoskasvatusmaa on Unkari, jonne on aina tuotu runsaasti arabianhevosia. Unkarissa on 6 arabialaispohjaista rotua: furioso, gidran, nonius, kisber, mezöhegyes ja shagya. Nimet viittaavat kantaoreihin, jotka olivat arabianhevosia tai täysiverisiä. Ne ovat hyviä ratsu- ja vaunuhevosia.

Hyviä kilparatsuja kasvatetaan myös Alankomaissa, Belgiassa, Brittein saarilla, Itävallassa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Tanskassa. Arabianhevosta on käytetty jonkin verran myös raskaiden kylmäveristen jalostukseen.

© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2008-10-05
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon