|
|
Gin Bianca |
© MAAK
More photos bottom of the page |
|
|
LuonneSanalla sanoen Bianca oli vihainen. Koska sitä ei oltu koskaan kohdeltu väärin tai edes epäoikeudenmukaisesti, sen täytyi olla synnynnäistä. Suomeksi sanottuna siis luonnevikainen, sinällään harmillista, koska Biancan käyttäminen siitokseen oli tuhoontuomittu ajatus, vaikka tamman suku oli hyvä ja kapasiteettia tuntui riittävän. Yhden varsan Biancalla kuitenkin teetin, mutta se jouduttiin ruunaamaan jo vuotiaana luonteensa takia. Bianca sai siis olla kaikessa rauhassa kisahevosena. Biancan kanssa puuhaillessa sai tottua siihen, että se tarjoili ensimmäisenä hampaitaan tai kavioitaan karsinaan mennessä. Myöhemmällä iällä se yleensä tyytyi enää vain uhkailemaan minua, kun tiesi, että tarvittaessa annan raipasta. Vieraita en Biancan karsinaan päästänyt lainkaan, he nimittäin saivat ryöpytystä täydeltä laidalta. Jaksoi se aina silloin tällöin kokeilla minuakin, josko olisin alkanut lepsuilemaan, joten ihan huolettomaksi en minäkään saanut heittäytyä. Mutta ei niin pahaa, ellei jotain hyvääkin. Bianca oli todella kovaluontoinen kilpahevonen, sen hermoja eivät hetkauttaneet kisapaikkojen hälinä eivätkä oudot esteet. Se antoi aina kaikkensa ja yritti parhaansa, jos sitä osasi ratsastaa häiritsemättä, se pystyi maastoradallakin tekemään todellisia ihmepelastuksia, jos jokin meni pieleen. Jos tamma olisi olllut ravuri, se olisi ollut todennäköisesti juuri se, josta sanottaisiin että se juoksi päällään. Vaikka lihakset olivat jo väsyneet ja huusivat lepoa, Bianca jaksoi edelleen jatkaa jos siltä sitä pyydettiin. Kai se olisi juossut itsensä hengiltä, jos sitä olisi pyydetty. Puhdasverinen suoritushevonen siis ja olikin todella harmi, etten uskaltanut käyttää Biancaa siitokseen. Riehuminen sitten taisi maksaa Biancalle sen hengen, koska tamma kuoli täysin yllättäen. Olin ottanut sen karsinasta ulos ja tarkoitus oli viedä se tarhaan, Biancalla oli taas vaihteeksi paha päivä ja se yritti ensin rynniä ulos, mutta kun en päästänyt sitä, se alkoi hyppiä pystyyn. Kesken pystyynhyppimisen se lyykähti tallin käytävälle ja jäi siihen. Luulin ensin että nyt se pirulainen keksi uuden tempun ja heitti maate, mutta seuraavassa hetkessä tajusin, että Bianca oli kuollut. Ruumiinavauksessa selvisi, että se oli saanut äkillisen sydänkohtauksen. Miksi, sitä ei taas kukaan osaa sanoa. Jään joka tapauksessa kaipaamaan Biancaa, sillä onhan vaikein lapsi aina rakkain.
Kisat
Varsat
Jalostustiedot
Sukutaulu / Pedigree
More photos© MAAK
|