• Virtuaalihevonen
• Nimi: Celedith's Roshnara "Roosa"
• Sukupuoli: tamma
• Rotu: arabialainen täysiverinen
• Syntynyt: 27.10.2002 (VHKR)
• Kuollut 29.9.2004 23 vuoden iässä
• Väri: ruunikonkimo (Gg, Ee, Aa)
• Säkäkorkeus: 152 cm
• Omistaja: Ionic
• Kasvattaja Essi
• Suku: Enravishing Style ox - Jasmine ox; Gold
• Painotus: -
• Koulutus: heA, re 100 cm, me 80 cm, western

Roosan hoitaminen oli tietysti helppoa ja kuului ehdottomasti päivän kohokohtiin: se seisoi paikoillaan kiltisti, väisti ihmistä, nosti jalkansa, antoi pestä, puunata ja nykertää ihan mitä tahansa. Kun Roosa heittäytyi oikein tuttavalliseksi, se hieroi päätään hoitajaa vasten. Varusteidenkaan laitto ei aiheuttanut ongelmia paitsi satulavyön kanssa, perusluonteeltaan laiskanlaisena Roosa halusi välttyä liialliselta työnteolta ja ilmeisesti kuvitteli, että satulavyön jäädessä löysälle pullistelun takia selviää jotenkin helpommalla. Satulavyötä kannatti siis kiristellä pitkin matkaa, ettei selkään noustessa satula luiskahtanut kyljelle.

Ratsastettaessakin Roosa oli pääsääntöisesti kiltti ja tottelevainen, muttei erityisen eteenpäinpyrkivä. Sitä sai jatkuvasti olla pohkeilla muistuttamassa eteenpäinmenemisestä ja tahdin säilyttämisestä. Vaikka Roosan koulutustaso olikin aika hyvä, se ei ollut todellakaan mikään kilpakenttien loistavin tähti, koska sen suorituksesta puuttui yleensä lennokkuus. Esteradoilla se ei koskaan tehnyt niitä huippuaikoja, vaikka hyppäsikin luotettavasti eikä juuri kolistellut puomeja. Esteillä se olikin luotettavuutensa ja hyvän hyppytyylinsä ansiosta erinomainen opetushevonen aloitteleville ratsastajille.

Joskus Roosaan kuitenkin iski pieni piru, joka sai sen tekemään (yleensä) harmittomia kepposia. Se saattoi räplätä lukot tai solmut auki, muttei yleensä lähtenyt mihinkään vaikka pääsisikin vapaaksi. Ja vaikka se olisikin lähtenyt johonkin hortoilemaan, ei siitä ollut suurempaa harmia, koska se antoi helposti kiinni ja sen voi taluttaa vaikka otsaharjasta takaisin omalle paikalleen. Toinen vakiotemppu oli sivuaskel selkäännoustessa ja ratsastajan istuessa maassa Roosa katsoi hyvin viattoman näköisenä, että mitä sinä siinä istut. Tätä temppua se ei ole tehnyt koskaan kahta kertaa peräkkäin. Tällaisista tempuista oli turha ärähtää Roosalle, koska silloin se vain pyöritteli teatraalisesti silmiään: "Kuinka SAATATKAAN epäillä minua moisesta?"

Roosasta tuli lyhyessä ajassa Ionicin arabikasvatuksen kantatamma ja tukipilari. Eikä se välttämättä ole ihme, Roosan hyvät puolet ovat kiistämättömät: tamma oli hyvä luonteeltaan ja erinomainen emä, sen suku oli harvinainen, joten sille sopivat monet oriit ja sen rakenne oli hyvä. Nämä ominaisuudet korvasivat tuhatkertaisesti kisa- ja näyttelytulosten puutteen, varsinkin kun Roosan varsat ovat kautta linjan osoittautuneet erittäin monipuolisiksi ratsuiksi.

Roosa lopetettiin syyskuun 2004 lopulla kun sillä todettiin kimosyöpä. Sitä ei lähdetty hoitamaan, koska ennuste näinkin iäkkäälle hevoselle ei olisi ollut hyvä. Päätin siis päästää Roosan vihreämmille laitumille. Lohduksi jäi onneksi monta hienoa varsaa muistuttamaan eräästä persoonallisimmista hevosista, mitä olen omistanut.