GREYMASK'S ARKANSAS ATT-013-t

Sasa oli melkoinen äkäpussi, joskin loistavan lahjakas ratsuhevonen. Emästään poiketen se ei sentään ollut suoranaisesti vihainen eikä juuri purrut tai potkinut, mutta erittäin epäluuloinen se oli. Ja liian tuttavallisiksi ryhtyvät vieraat saivat kyllä tuntea hampaat nahoissaan.

Kun Sasa oppi tuntemaan jonkun ihmisen hyvin, se oli ihan kohtalaisen mukava hoidettava. Kovin tuttavalliseksi se ei ryhtynyt sittenkään vaan piti aina tietyn etäisyyden. Iloista hörähdystä tuntemisen merkiksi Sasalta oli siis turha odottaa. Harjattaessa ja varusteita laitettaessa Sasa oli useimmiten hieman rauhaton, steppaili ja viskoi päätään. Hoitajalta vaadittiin varovaisuutta ja pitkää pinnaa, koska Sasa ei aina ollut komentamisesta moksiskaan, pyöritteli vain silmiään.

Ratsastettaessa se oli kohtalaisen kuuliainen, vähän tietysti piti häröillä aina toisinaan. Ratsuna Sasa oli erittäin lahjakas, se oli perinyt emältään upeat liikkeet ja hyvän tasapainon. Tammassa olikin enemmän kouluratsun ainesta, esteillä kapasiteetti loppui siihen metrin kohdille. Sasa ei paljoa apuja tarvinnut, varsinkin kyljistään se oli kovin herkkä. Huolimaton pohkeiden painallus saattoi siis saada aikaan laukannoston vaikka tarkoituksena olikin vain lähteä käyntiä.

Sasa kuoli yllättäen sydänkohtaukseen tallinpihalla talutettaessa. Syytä ei pystytty edes ruumiinavauksen jälkeen selvittämään, sydän vain petti yhtäkkiä. Sinällään sääli, koska Sasa oli juuri voittanut luokkansa YLA:ssa ja saanut hienot pisteet.