Milli on ärhäkkä ja tulinen tamma, jonka kanssa jatkuva varuillaanolo on tarpeen. Se on Yhdysvalloissa toiminut laukkahevosena, tietojeni mukaan ihan mukavastikin menestyen, mutta nyt vanhempana se on koulittu esteratsuksi.
Milli ei ole mikään hoitajien lemmikki, karsinaan tullessa yleensä vastassa on hampaat tai ainakin luimussa olevat korvat. Usein se tyytyy kuitenkin vain luimistelemaan happaman näköisenä, mutta saattaapa tuo yrittää haukata kiinni, joten varovaisuutta. Satulointi sujuu mukavasti, Milli tosin pullistelee aika tavalla, joten satulavyötä on syytä kiristellä vähitellen pitkin matkaa. Suitsia se ei taas tahtoisi ottaa päähänsä lainkaan ja suitsittaessa se tempoileekin päätään minne sattuu. Myös suojien laiton kanssa tulee usein ongelmia, kun Milli potkiskelee ympäriinsä.
Ratsastettaessa Milli on melko kovasuinen ja taipuvainen rynnimään. Varsinkin esteitä hypittäessä se kuumenee kovasti ja kaahaa minne sattuu. Yleisesti laukkaa nostettaessa Milli lähtee hieman ylikierroksilla ja rauhallinen laukka onkin hakusessa. Ravi ja käynti vielä sujuvatkin, mutta laukka särkyy usein kiitolaukan puolelle.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: kuljetusautoon Milli kävelee ilman mitään metkuja ja kuuleman mukaan kisapaikoilla sen hermo on pettämätön, toisin sanoen se ei ole sen hankalampi kuin kotonakaan. Lopulta Millin käytös on melko tavalla ennakoitavissa, joten sen kanssa oppii elämään melko mukavasti aika pian.
Millin ongelmana ovat jalat, kuten monilla laukkahevosilla. Ilmeisesti jossain vaiheessa siltä on hajonnut jänteet molemmista etujaloista ja ne oireilevat edelleen toisinaan. Siksi Milli onkin varsin kevyessä käytössä ja lähinnä siitostammana.