1.6.04
Gin oli luvannut tänään pitää ratsastustunnin minulle ja Ronille, jotta näkisi että mitä me saamme aikaiseksi yhdessä. Laitoin Ronin kuntoon tuntia varten ja kun olin valmis, Gin odotteli jo kentällä. Hän tarkitsti varusteet ja pyysi minua nousemaan selkään. Aluksi sain ohjeet mennä käyntiä pitkin ohjin ja niin siinä sitten köpsöteltiin pari kierrosta. En ole ollut hevosen selässä pitkiin, pitkiin aikoihin, joten tämä alkuverryttely toimi ihan hyvänä totutteluna myös minulle, sain vähän kiinni ratsastuksen ideasta.
Sitten Gin käski antaa raviavut, mutta edelleen pitkin ohjin. Jaiks. Roni nosti ravin kiltisti, mutta minun keventämisestä ei tahtonut aluksi tulla mitään. Gin tuli taluttamaan Ronia, jolloin minä sain keskittyä istuntaani ja keventämiseen. Parin kierroksen jälkeen se alkoi sujua hieman paremmin ja oli syytäkin: Gin oli läkähtyä juostuaan reipasravisen Ronin vierellä kentän pehmeässä hiekassa.
Sain siis käskyn ottaa ohjat ja jatkaa käynnissä tehden voltteja ja pääty-ympyröitä ja kiemurauria ja ties mitä. Kuulostaa helpolta, muttei ole sitä tottumattomalle. Sisäpohje sinne, ulkopohje tänne, sisäohja pidättää, ulko-ohja ei saa löystyä ja niin edelleen. Onneksi Gin oli neuvomassa, muuten olisin vielä ratsastanut Roni-paran solmuun! Lopputunti menikin sitten näitä taitoja verestellessä niin käynnissä kuin ravissakin.
Tunti oli tosi rankka minulle, mutta Roni ei edes hionnut kunnolla. Kävin taluttelemassa sitä vähän maastossa ja harjasin sen huolella.
-S-
3.6.04
Lähdimme tänään maastoon, minä Ronilla ja Gin Leevillä. Tarkoituksena oli tehdä vain rauhallinen maastolenkki, mutta oreilla oli muita suunnitelmia. Jostain syystä molemmat olivat jo kuntoon laitettaessa täynnä virtaa ja se menikin aikamoiseksi säheltämiseksi. Roni onneksi oli melko rauhallinen, mutta Leevi kyllä tohelsi sitäkin enemmän.
Maastoon lähdetiin käymäjalkaa, oriit hörisivät ja hirnuivat päät ylhäällä tarhoissa oleville tammoille. Tarhojen ohi päästyämme ne rauhoittuivat vähäsen, mutta kun pyysimme ravia, molemmat lähtivät kuin tykin suusta! Ravia kyllä, mutta erinomaisen reipasta sellaista. Ja reipasta tahtia ne pitivät koko maastolenkin ajan, siinä pidätteet eivät paljoa tuntuneet, kun pojat pyyhälsivät menemään kuin yhteisestä päätöksestä. Pehmeä metsätie tarjosi oivan alustan myös pienelle laukkakilpailun tapaiselle ja niin me annoimme niiden mennä.
Hyvissä ajoin ennen tallia rupesimme kuitenkin rauhoittelemaan nyt jo hikisiä ja melko väsähtäneitäkin hevosiamme. Melko rankka lenkki niille, mutta se ei kyllä ollut meidän tarkoituksemme. Tallilla sitten odotti pesu ja harjaus kumpaakin.
-S-
6.6.04
Tänään oli Ronilla vapaapäivä, mutten malttanut olla tulematta tallille vähän paijaamaan poikaa, kun olen aivan ihastunut siihen. Hienon hevosen Gin minulle valitsi! Kun olin hemmotellut Ronia tarpeeksi, menin tallille siivoamaan sen karsinan ja joutessani pesin myös sen varusteet ja harjat. Viikolla ei varmaan taas ratsastukselta jää paljoa aikaa puhdistamiselle, joten nyt kun on aikaa niin on hyvä puhdistaa nekin. Gin uhkasi, että ensi viikolla hän opettaa minut ajamaan Ronia, kääks!
-S-
20.6.04
Roni ja Gin kilpailivat tänään koulua Classicissa. Minua jännitti varmaan kummankin puolesta, joten ei minusta varmaan kauhean pätevää kisahoitajaa saa... Joka tapauksessa selvittiin kunnialla kisapaikalle ja minä sain verrytelläkin Ronin, Ginillä kun oli muitakin hevosia ratsastettavana. Ronin luokka oli helppo B eikä se nyt mennyt kauhean loisteliaasti, Roni tuntui tosi laiskalta ja siltä se vähän näyttikin. Lisätty käynti meni aika pipariksi ja muutenkin ravi- ja laukkaosuudet olivat vähän flegmaattisia. Yhdestoista sija tuli kuitenkin virheettömästä vaikkakin innottomasta esityksestä ja huonommin Gin pärjäsi muiden ratsujensa kanssa tässä luokassa.
-S-
22.6.04
Tänään oli vuorossa sitten ajamisen harjoittelu minulla, Ronihan on jo vanha konkari siinä lajissa. Jo aluksi valjastus oli tuottaa ongelmia, minusta kun valjaat näyttivät vähinnä suurelta solmulta, mutta kyllä kaikki hihnat asettuivat paikoilleen. Menimme sitten kentälle harjoittelemaan ihan perusjuttuja, liikkeelle lähtöä, kääntymistä, pysähtymistä ja muuta sellaista. Pääsääntöisestihän se oli melko yksioikoista, mutta hankalimmalta tuntuu aina ottaa huomioon, että hevosen kääntösäde on huomattavasti suurempi vaunut perässä kuin ilman! Ja muutenkin... Aika hankalalta se tuntui toisinaan.
Ajoharjoittelun jälkeen riisuin Ronin ja lävin vielä taluttelemassa sitä maastossa.
-S-
3.7.04
Me olemme viime päivinä harjoitelleet valjakkokisoja varten Marinkan ja Ronin kanssa. Edelliset valjakkokisat menivät vähän penkin alle, olimme luokkamme viimeisiä, joten nyt ollaan lisätty harjoittelua. Tällä kertaa kyse on onneksi yksivaljakosta eikä parivaljakosta, mutta harjoitus on tehnyt silti hyvää.
Tänään käytiin harjoittelemassa tuota maraton-osuuden estepuolta, kestävyyttä ja matkaosuuksia ollaankin treenattu jo. Roni on siitä hyvä hevonen, että se ei pelkää vettä eikä muitakaan eteen tulevia kauhistuksia. Minulla sen sijaan on groomin ominaisuudessa jokseenkin paljon tekemistä että pysyn mukana kyydissä, se on nimittäin ajoittain aika vauhdikasta!
-S-
7.7.04
Ronilla oli tänään vapaapäivä, mutta siitä huolimatta tulin tallilla käymään. Ajattelin putsata varusteet ajovaljaita myöten. Onneksi Gin lupautui neuvomaan vähän niiden valjaiden kanssa, en olisi muuten kyllä saanut siitä kasattua.
Koska ilma oli suht lämmin ja Roni näytti varsin turhautuneelta tarhassaan, päätin lähteä uittamaan sitä läheiselle järvelle. En ole ennen uittanut hevosta, joten oli vain ihan hyvä, että Gin lähti mukaan katsomaan ettemme huku kokonaan. Rantaan päästyään Roni huomasi mistä on kyse ja innostui niin, että säntäsi pää viidentenä jalkana järveen välittämättä minun pidättelyistäni. En ehtinyt saamaan t-paitaa pois päältäni kun huomasin olevani miltei kaulaani myöten vedessä innoissaan uivan Ronin selässä. Sain Ronin käännettyä uimaan rannan suuntaisesti ja itse keskitin kaiken energiani selässä pysyttelemiseen, märkä hevosenselkä on nimittäin jokseenkin liukas!
Polskimme vedessä puolisen tuntia, sitten minua alkoi jo palella ja ohjasin Ronin pois. Ja hyvä olikin, kaukainen ukkosenjyrinä kuului jo ja helteinen päivä muuttuikin kaatosateeksi kun pääsimme tallille. Ronia täytyy käydä uittamassa jatkossakin, sen verran se siitä tuntui pitävän.
-S-
18.8.04
Kesälomat takana ja paluu arkeen on tosiasia. Niin minulla kuin Ronillakin. Kesän aikana on tullut kisatuloksia muutama, joista eniten mieltä lämmittää SaHun valjakkokisoista tullut kakkossija. Myös Classicin NJ-näyttelyissä Roni oli kolmas ja KuMa- ja JS-maininnan, jotka kai ovat hienoja juttuja, itse en ymmärrä kauheasti niiden päälle. Ronin poika Raleigh nappasi luokkavoiton ja sertin samaisista näyttelyistä, joten ei valittamista liene.
No joo, ei saa antaa hienojen tulosten nousta päähän, Gin teroitti minulle jo varmaan sadannen kerran ja patisti minua ratsastustunnille. Vuorossa oli esteiden hyppäämistä, joka ei kuulu minun bravuureihini ollenkaan. Roni sen sijaan on suhteellisen rutinoitunut hyppääjä, vaikkei esteratsastus olekaan sen laji siinä määrin kuin koulu ja valjakko.
Alkuverryttelyjen jälkeen harjoittelimme pieniä puomi- ja kavalettisarjoja, jotta pääsisimme vähän tekemisen makuun. Roni selvitti ne nätisti ja kompuroimatta, vaikka minä sähelsin selässä omiani Ginin neuvoessa. Sitten Gin rakenteli meille pienen ristikkoesteen, jonka hyppäsimme laukassa useampaan kertaan niin kauan että minun jokseenkin epävakaa istuntani parani edes jonkin verran.
Sitten Gin nosti ristikon päälle yhden lisäpuomin ja korkeutta oli huimat 50 senttiä. Sitä ja sen perään rakennettua pystyä me hyppäsimme oikeastaan koko lopputunnin ja minäkin pääsin vähän kiinni homman ideasta. Roni sen sijaan alkoi käydä vähän huolimattomaksi näin vaivaisten esteiden kanssa eikä se viitsinyt nostaa jalkojaan kunnolla. Lopuksi Gin korotti esteet 80 senttiin, nousi itse satulaan ja näytti laiskurille, mitä kuuluu ja kuka käskee. Siihen loppui Ronin vetkuttelu esteiden kanssa!
-S-
10.9.04
Ionicin estekisat ovat huomenna, kääk! Osallistumme 60 sentin aloittelijaluokkaan, joten estekorkeuden ei pitäisi päätä huimata, mutta silti lentelee perhosia mahassa. Taluttelin Ronia tänään vain, kävimme pienellä lenkillä maastossa, jotta huomenna sitten ollaan pirteitä ja levänneitä. Tarkistin ja puhdistin myös kaikki varusteet huomista varten.
-S-
19.10.04
Tänään oli vuorossa kouluratsastusta Ginin opastuksella. Alan tajuta jo pikkuhiljaa näitä hienompia juttuja, kuten avotaivutuksia, laukkatyöskentelyä ja siirtymisiä eri askellajien ja tempojen välillä. Kauhean määrän keskittymistä tämä vain vaatii.
Laitoin Ronin kuntoon tuntia varten. Se oli tavalliseen tapaansa kiltisti ja oikein nautiskeli harjaamisesta. Talutin sen valmiina maneesiin ja nousin selkään. Sain tehdä alkuverryttelyn omaan tahtiini, Gin ei ollut vielä paikalla. Pari kierrosta siinä mentiin käyntiä löysin ohjin ihan vain tunnustellen, että mikä on päivän mieliala. Sitten otin ohjat käsiin ja edelleen käynnissä teimme voltteja, kiemurauria, kulmankatkaisuja ja muutenkin sompailimme läpi kentän eri teitä. Roni on varsin kuuliaisella tuulella, kulkee pirteästi eteenpäin ja kuuntelee apuja erinomaisesti.
Sitten pyysin Ronilta ravia, yritin antaa avut mahdollisimman selkeästi vaikkakin kevyesti ja Roni lähti kuin lähtikin melkein saman tien käynnistä raviin, ei tullut kuin ehkä yksi ylimääräinen käyntiaskel. Ravia menimme ensin pitkin ohjin ja Roni sai määrätä haluamansa tempon, mutta jälleen parin kierroksen jälkeen otin ohjat ja hidastin ravia. Harjoitusravi ei ole minun suosikkini ollenkaan, mutta pakko kai sitäkin on harjoitella. Siinä vaiheessa Ginkin jo tuli maneesiin. Hän katseli vähän aikaa meidän touhujamme ja huikkasi sitten, että sehän meni nätisti, Roni käyttää hienosti takaosaansa ja selkäänsä ja minunkin istunntani näyttää kohtalaisen tukevalta.
Tuntia jatkettiin sitten raviharjoituksilla, lähinnä lisätyn ja kootun ravin sekä näiden vaihdon harjoittelulla. Lisätty ravi ei ole minun suosikkejani sekään, koska Ronilla on valtaisat askeleet ja istunta on vähintäänkin hankala saada pysymään tiiviinä. Liian helppo ei Ronin ravi ole muutenkaan istua, mutta lisätty ravi on kyllä ihan kauheata. Vaan ei auta itku markkinoilla. Muutaman harjoittelukerran jälkeen onnistuinkin saamaan Ronista irti hienot lisäykset ja myös varsin hyvän kootun ravin. Kun lisäksi vaihto kootusta lisättyyn ja lisätystä koottuun menivät hyvin, Gin katsoi, että tätä asiaa on nyt jauhettu tälle kerralle tarpeeksi ja pyysi minua menemään jonkin aikaa käyntiä pitkin ohjin.
Kun Roni oli saanut huilata hetken aikaa, Gin pyysi nostamaan laukan. Harjoittelimme vastalaukkaa kiemurauralla ja myös suurella ympyrällä. Vastalaukan avut eivät ole minulle ollenkaan hankalat, mutta Ronilla on vähän ongelmia pysytellä tasapainossa vastalaukassa. Varsin monesti se vaihtaa ristilaukaksi, mutta tällä kertaa osasimme varoa sitä.
Kun niin vasta- kuin myötälaukkakin olivat hallinnassa, Gin esitteli seuraavan harjoituksen: teemme suurta kahdeksikkoa myötälaukassa ja kun "silmukka" vaihtuu, vaihdan laukan. Roni hanskaa hienosti laukanvaihdon käynnin kautta, mutta minulla on vielä apujen kanssa opeteltavaa. Joten aluksi oli tarkoituksena mennä kolme-neljä askelta käyntiä kahdeksikon keskivaiheilla ja sitten nostaa toisen puolen laukka. Aluksi homma meni vähän sähläämiseksi kun ei minulla tuo käskytys aivoista raajoihin tunnu toimivan tarpeeksi ripeästi, mutta Gin käski olla pitämättä kiirettä ja mennä sitten vaikka enemmänkin käyntiaskelia, mutta että laukka on saatava vaihtumaan. Roni nosti kyllä joka kerta ihan oikean laukan, mutta minulla oli noiden laukka-apujen kanssa vähän säätämistä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa sitä harjoiteltiin, niin laukka alkoi vaihtua kahden askeleen jälkeen. Siihen olikin hyvä lopettaa se tunti.
-S-
14.2.05
Pitkästä, pitkästä aikaa muistin taas Ronin päiväkirjankin, on vähän unohtunut muiden kiireiden varjoon. Tänään lähdettiin ystävänpäivän kunniaksi maastoilemaan, ei ollakaan pitkiin aikoihin oltu, kun Ronilla on ollut vähän jalkavaivoja. Roni vaikutti oikein tyytyväiseltä tepastellessaan pitkin maastopolkuja kaikessa rauhassa, joten minäkään en sitä hennonnut häiritä millään ihmeemmillä vaatimuksilla. Roni sai määrätä vauhdin ja aika pitkälle myös suunnan minun keikkuessa selässä askelten tahdissa.
Rennon maastolenkin jälkeen oli vuorossa toinen lempijuttu: pesin Ronin. Se tykkää muutenkin läiskytellä veden kanssa ja peseminen on ihan suosikkijuttuja. Kun sain Ronin puhtaaksi ja loimien kera karsinaansa kuivattelemaan, pesin samassa rytäkässä myös sen varusteet.
-S-
|
