| |
Ioakim
|
© V. Makarovoi |
LuonneIku on luonteeltaan seurallinen ja ystävällinen ihmisille eikä se pahemmin yritä haastaa riitaa muiden orienkaan kanssa, elleivät nyt aivan kavioiden ulottuville tule. Tammoille se huutelee jonkin verran, juuri niin paljon, että keskittyminen ratsastajaan herpaantuu, mutta se ei lähde ryntäilemään. Kaikkinensa siis varsin hyvätapainen herrasmies-ori, jonka kanssa on mukava touhuta. Hoidettaessa se on kiltti, vaikka joskus se yrittääkin testata vieraampaa hoitajaa, jos tämä vaikka olisikin pelokas. Ja se on ehdottomasti sekä kengittäjän että eläinlääkärin lemmikki, kengitykset ja hoidot sujuvat moitteettomasti. Ratsuna Iku on joskus vähän rasittava, juuri sen takia, että lähistöllä liikkuvat tammat vievät paljon sen huomiota ja keskittymisen kanssa on vähän niin ja näin. Sitä saa olla usein muistuttamassa siitä, että ratsastaja on selässä ja hänen komennossaan mennään. Muutenkin ratsastajan on syytä olla varsin päättäväinen, koska Iku tykkää esteradoilla oikoa ja tehdä vähän omia ratojaan. Erityistä huomiota vaaditaan uusinnoissa, joissa hypätään samoja esteitä eri järjestyksessä: Iku saattaa vanhasta muistista mennä vanhan radan mukaan, ellei ratsastaja ole skarppina. Joskus Iku protestoi asiaa parilla pikkupukilla, joten varomaton ei kannata selässä olla. Maastossa tai muuten vain avoimilla paikoilla Ikulla napsahtaa laukkahevosvaihde päälle. Vauhtia riittää niin kauan kuin on juostavaa maata edessä ja maastoon mennessä Iku saakin vahvemmat kuolaimet, muuten voi olla hallitsemisen kanssa ongelmia. Suurinta hupia Ikun kanssa on laukkailu radalla, kun alkulämmittelyn jälkeen antaa oriille vapauden mennä ja yrittää itse vain pysytellä kyydissä. Nyt vanhemmiten ovat alkaneet etujalat vaivata kovasti, joten laukkailu on Ikun suureksi harmiksi jäänyt pois kuvioista.
Kisat
AstutuksetSukuselvitysIoakimin isä Inozem 71 on laukkataustainen hevonen, jolla kilpailtiin nuorena (3-4-vuotiaana) laukkaradoilla. Sen statistiikka on kohtuullinen 14: 4-2-3-3. Se siis pärjäsi aika kivasti, vaikka sen sanottiin olevan luonteeltaan laiska ja flegmaattinen. Sitä se ehkä oli tallissa, mutta radalla se heräsi unestaan. Inozem ei ole periyttänyt varsoilleen kuitenkaan suuresti juoksijanlahjoja, yhtään edes samantasoista juoksijaa se ei ole jättänyt, mutta sen sijaan sen jälkeläisistä löytyy paljon erittäin hyväluonteisia harraste- ja myös muutamia kilpahevosiakin. Emä Dometig kuoli nuorena suolisolmuun ja se ehti jättää vain Ioakimin ja tämän täyssiskon Indiran. Dometig oli yleisratsu, se ei tainnut koskaan kilpailla sen paremmin laukkaradalla kuin muuallakaan, se oli lähinnä maastoilu- ja harrastehevonen. Siihen nähden se kuitenkin oli kohtuullisen hyvin koulutettu, se olisi pystynyt milloin tahansa starttaamaan helpon A:n koululuokissa tai hyppäämää metrin ratoja. Luonteeltaan se oli melko kipinöivä, äksy ja ajoittain hankalakin, mutta omistajalleen erittäin seurallinen. |