• Nimi: Mionadu "Mio"
• Sukupuoli: tamma
• Rotu: lokainponi
• Syntynyt: 20.6.2004 (VHKR)
• Ikä: 10 vuotta (20.4.)
• Väri: hallakko
• Säkäkorkeus: 143 cm
• Omistaja & maahantuoja: Ionic
• Painotus: ?
• Koulutus: ?

• Name: Mionadu
• Gender: mare
• Breed: Lokai Pony
• Foaled: 20th Jun 2004
• Age: 10 years
• Color: bay dun
• Height: 156 cm
• Owner & importer: Ionic
• Specialization: ?

Luonne

Mio on elänyt puolipaimentolaista elämää viettäneen heimon tai kyläyhteisön hevoslaumassa koko ikänsä ja sen kyllä huomaa: länsimaisen tallin ihmeet ovat lukemattomat. Kuljetusautot, vesiboksit, kavioiden puhdistus, harjaus, jopa karsina ja automaattinen vesikuppi, kaikki meille niin normaali on pikkutammalle täysin uutta ja outoa ja erityisesti vastustamista vaativaa.
Pitkän matkan uuteen kotiinsa Mio teki vahvasti rauhoitettuna, se oli ainoa keino millä tamma saatiin olemaan autossa tai lentokoneessa rikkomatta itseään ja paikkoja riehuessaan. Sama juttu toistui kun yritimme saada sitä karsinaan Ionicissa, vaikka Mio oli tuolloin vielä puolitokkurainen matkasta. Mio onkin majoitettu pihattoon, se pärjäilee kyllä siellä oikein hienosti kun sillä on seuraa. Ensimmäinen seuraneiti oli baskiiritamma Volga, nyt olen majoittanut kaikki ylämaanponitammani pihattoon Mion kanssa. Yritin aluksi pitää Mioa yksin pihatossa, mutta lauman turvaan tottunut Mio ei siellä viihtynyt yksikseen.
Automaattisesti toimiva vesikuppi ylittää täysin Mion käsityskyvyn, se ei osaa etsiä vettä kupista joka on tyhjä. Ensimmäisinä päivinä en huomannut tätä, ihmettelin vain miksi Mio on niin vaisu ja surkeannäköinen. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun sateella näin Mion yrittävän juoda pihattoon kerääntyneestä lätäköstä. Sen jälkeen sain kiikuttaa Miolle ämpäritolkulla vettä pihattoon, se joi kuin kameli! Ei mikään ihme. Nyt Miolla on oma vesiämpäri pihaton automaatin vieressä.

Mionadun aikaisemmat kokemukset harjaamisesta ja muusta siistimisestä taitavat olla siinä, että joskus on pyyhkäisty suurimmat pölyt pois karvasta. Niin kovasti se nimittäin ihmetteli ja vierasti harjaamista. Alkuhankaluuksien jälkeen se on kyllä oppinut pitämään harjauksesta, muttei vieläkään siedä kosketusta esimerkiksi mahassa tai jalkojen sisäpuolella. Sinällään se ei ole mitenkään vaarallista vaikkei Mioa vielä saadakaan harjattua kunnolla, sillä ei vielä ratsasteta, joten se ei hikoakaan kovin paljoa. Vähitellen totutan sitä hyväksymään ja sietämään kosketusta joka puolella ja koska Mio on loppuviimeksi varsin älykäs tapaus, eiköhän se tajua mikä on homman nimi.
Kavioiden puhdistus on myös sellainen missio, että oksat pois. Mio ei kertakaikkiaan ymmärrä, että hevonen pysyy oikeasti pystyssä kolmellakin jalalla ja muutenkin puhdistus on ihan kauheata. Kenkiä sillä ei ole, kengitys ei kuulu ilmeisesti Tadzikistanin hevosperinteisiin ja kun ei Mio toistaiseksi ihan välttämättä niitä tarvitse, niin olkoon vielä ilman.