 |
 |
 | |
Nerzes II
|
© M. Astahov
|
|
|
LuonneKun Nessu tuli Ioniciin, se oli jokseenkin surkea näky: laiha, takkukarvainen ja tallipalon pahasti säikyttämä nuori ori. Nessun kotitalli oli palanut ja sen takia kaikki hengissä säilyneet hevoset myytiin mahdollisimman nopeasti huutokaupassa. Fyysisiä vammoja Nessu ei ollut palossa kärsinyt, muutama kipinöiden polttama karvaton kohta löytyi lautasilta, mutta sen mieli oli kyllä järkähtänyt pahemman kerran. Ostin oriin ainoastaan sen perusteella, että olin nähnyt siitä kuvia paremmassa kunnossa, ostohetkellä se oli kaikkea muuta kuin silmää miellyttävän näköinen.Nessu oli aluksi varsinainen hermoraunio, se pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Aavistus savunhajusta ilmassa sai sen paniikissa ryntäämään karkuun, kaikki äkkinäiset kolaukset saivat aikaan saman reaktion. Ei tarvinnut muuta kuin talikko kaatua lattialle karsinoita siivottaessa, niin Nessu meni pitkin seiniä. Ja hälytysajoneuvojen sireenit... Ei kannata edes mainita. Ilmeisesti maisemanvaihdos teki kuitenkin hyvää oriille, se rauhoittui huomattavasti jo ensimmäisenä kuukautenaan Ionicissa. Ruokakin alkoi maistua ihan eri tavalla ja ori sai nopeasti lihaa luittensa päälle. Karvaan palasi myös vanhoista valokuvista tuttu kiilto ja kaiken kaikkiaan parin kuukauden jälkeen se näytti ja vaikutti tyystin toiselta hevoselta kuin tänne tullessaan. Nykyisin Nessu ei ole enää sanottavammin hermostunut eikä panikoi samalla tavalla, vaikka kyllä se säpsähtelee edelleen kaikkea yllättävää. Mutta se on vain säpsähtelyä, ei se enää ryntäile päättömästi pakoon. Savua ja hälytysajoneuvoja se kyllä pelkää edelleen, toipuneeko koskaan pelästyksestään ihan täysin. Nessuun paremmin tutustuttuani en ole ihmetellyt lainkaan, että ori oli niin peloissaan ja järkyttynyt tulipalon jäljiltä. Se on luonteeltaan muutenkin herkkä ja reagoi varsin nopeasti melko pieniinkin muutoksiin. Stressi näkyy ruokakupissa: Nessu jättää helposti syömättä ruokansa, jos se on säikähtänyt jotain tai hermostunut jostain tai muuten vain jokin asia ei ole niin kuin pitäisi. Nessu on ehdoton rutiinien rakastaja ja on kaikkein tyytyväisin silloin, kun päiväohjelmaa noudatetaan miltei minuuttiaikataulussa. Sama herkkyys näkyy myös hoidettaessa ja ratsastettaessa. Nessu reagoi varsin pieniinkin vihjeisiin, mikä toisaalta on ihan hyvä, toisaalta sitten taas välttämättä ei. Kokenut hoitaja saa Nessusta mitä luotettavimman hoitohevosen, joka alistuu helposti, väistää pienimmästäkin vihjeestä ja toimii kuin ihmisen mieli. Toisaalta jos hoitaja taas on kokemattomampi ja ehkä arastelee hieman, Nessu huomaa kyllä senkin ja alkaa pomoksi. Se taas johtaa siihen, että parivaljakosta Nessu on se, joka päättää minne mennään ja mikä ei ole kivaa. Kouluratsuna Nessu on suorastaan loistava. Se on herkkä pienillekin avuille, jopa niin että joskus tuntuu kuin se liikkuisi pelkän ajatuksen voimalla. Sillä on kaiken kaikkiaan sopiva luonne, rakenne ja liikkeet kouluhevoseksi, ainoastaan sen stressiherkkyys on estänyt minua kilpailemasta sillä. Nessu oppii nopeasti uudet asiat, jos ne vain jaksaa pilkkoa pienempiin palasiin ja sen edistyminen on ollut oikeastaan hurjaa sen jälkeen kun kuntoutus loppui ja aloin toden teolla valmentaa sitä eteenpäin.
Kisat
Astutukset
Sukutaulu
|