Periäisen Santra VH15-018-0511

Muistosivu, kuollut 18.4.2021

© VRL-01080

• Virtuaalihevonen / SIM-game horse
• Nimi: Periäisen Santra VH15-018-0511
• Sukupuoli: tamma
• Rotu: suomenhevonen
• Syntymäpäivä: 09.01.2015 (VHKR)
• Väri: musta
• Säkäkorkeus: 157 cm
• Omistaja & maahantuoja: Ionic / S VRL-00329
• Lajipainotus: työhevonen, yleishevonen
• Koulutustaso:

Information in English

• Name: Periäisen Santra
• Date of birth: 9.1.2015
• Gender: mare
• Breed: Finnhorse
• Owner: S VRL-00329

Luonne

Saara on luonteeltaan peruskiltti, vähän tasapaksu tapaus. Sille kyllä välillä iskee tammamainen känkkäränkkä, kun menee jostain seikasta hernepelto nenään. Näistä voi yleensä syyttää kiimoja, niiden aikaan tuntuu olevan herneitä liikkeellä riittämiin. Muuten sitten mennään ihan perusmeiningillä, ihmistä totellen, rapsutuksia kerjäten ja ruuan perään huudellen. Santra ei nimittäin koskaan pane pahakseen rapsuttelevaa ihmisseuraa, tästä saa kaverin kyhnyttämällä ja oikein sydänystävän herkuilla. Muiden hevosten kanssa on sitten vähän hankalampaa, Santra on isommassa laumassa aina se pahnanpohjimmainen, jota kaikki kyykyttävät mennen tullen eikä se pääse syömäänkään kuin vasta viimeisenä. Ilmankos se on niin perso ruualle sitten muuten? Santraa onkin parempi tarhata jonkun toisen kiltin tamman kanssa tai pienessä laumassa ja seurailla vähän lauman dynamiikkaa, ettei pikkumusta joudu ihan sorsituksi.

Santra on luotettava työhevonen, nöyrä ja sitkeä, yrittää aina toimia parhaansa mukaan ihmisen tahdon mukaan (edelleen: poisluettuna ne känkkäränkkä-päivät). Santra on työajon lisäksi opetettu ratsuksikin eikä se ole ratsuna yhtään hassumpi. Ravi tosin on sellaista rytyyttämistä, että ratsastajalta irtoaa paikatkin hampaista, ja ei kannata toivoakaan, että Santran fysiikalla irtoaisi mitään hulppeita lisäyksiä tai tiukkoja kokoamisia. Mutta kiltisti se suorittaa mitä siltä pyydetään ja parhaansa aina yrittää. Ei ole Santran vika, jos siitä ei GP-kouluratsua saada koulittua.

Varsat

Kisat

Sukuselvitys

© S. Sukuselvityksen saa kopioida jälkipolvien sivuille sellaisenaan sopivin tekijänoikeusmerkinnöin.

Santran isä on ori Peräkylän Musta, työsuunnalle kantakirjattu ori, jonka huomiotaherättävin piirre oli ehkä väri, kiiltävän musta suurin valkoisin merkein. Jotain näistä merkeistä on sentään polveutunut Santrallekin. Rakenteeltaan Peräkylän Musta oli kokolailla keskiverto suomenhevonen, ei erityisen raskas vaikka työhevosia suvusta löytyykin. Pitkä ja voimakas runko sillä oli ja melko matala kaula.

Emä Suomiehen Saara on kantakirjaamaton harrastetamma, ulkonäöltään ja rakenteeltaan kuin tyttärensä peilikuva, vähän vain toisen värinen. Ei siis mikään maailman kaunein suomenhevonen, mutta luonteeltaan Saara oli erinomainen, kiltti ja sopeutuvainen, mutta kuitenkin eloisa ja vilkas. Muunlainen hevonen olisikin ollut huono valinta koko perheen harrastehevoseksi, jonka selässä lapset on opetettu ratsastamaan ja joka on valjastettu reen eteen talvisia rekiretkiä varten, muista tehtävistä nyt puhumattakaan.

Isänisä Peräkylän Joiku oli sekä ravi- että työpuolen kantakirjaori. Sen raviura oli kohtuullinen, tienasi reilun 8000 virtuaalieuroa, ennätykset olivat 28,0aly-29,9ly ja statistiikat 49: 6-8-5-3. Rakenteeltaan se oli hieman pitkärunkoinen, jalka-asennoistaan ja liikkeistään se sai kiitosta. Raviura kesti muutaman vuoden ja sittemmin ori siirtyi harrastehevoseksi, se astui myös jonkin verran tammoja. Uusi omistaja vei sen ihan kokeeksi työpuolen kantakirjaustilaisuuteen ja nöyrä, hyvävetoinen ori sai omistajansa yllätykseksi kakkospalkinnon sieltä. Peräkylän Joiku alkoi kiinnostaa myös työhevospuolen harrastajia isäoriina, mutta valitettavasti vain vuosi kantakirjauksen jälkeen oriilta löydettiin kiveskasvain ja se jouduttiin ruunaamaan. Monipuolinen ori ei ehtinyt jättää kovin monia varsoja, mutta varsat ovat olleet kautta linjan hyviä käyttöhevosia niin ravureina, työhevosina kuin ratsuinakin.

Isänemä Puna-Aronia oli yksi niitä harvoja työsuunnalle painottuneita tammoja, joita Joiku viimeisenä orivuotenaan astui. Puna-Aroniaa ei ole kantakirjattu, mutta se on ihan ehta työhevonen, rakenteeltaan varsinainen järkäle vaikkakin aika matalansorttinen. Se osallistui useisiin työkisoihin ja varsinkin vetokokeessa se oli aivan lyömätön, melkoinen voimanpesä kun oli. Väriltäänkin se oli huomiotaherättävä: tulenpunainen ruunikko suurin valkoisin merkein. Puna-Aronia varsoi useita kertoja, sille käytettiin paljon työhevosoreja ja jälkeläisistä löytyykin useita T-suunnan kantakirjahevosia.

Suku