Luonne
Ransu on aika paljon isänsä ja sitä kautta kantatamma Wizzerrian kaltainen luonteeltaan. Ei siis mikään helppo hevonen, pinna on lyhyt kuin muurahaisen askel, mutta toisaalta lahjoja koulukentälle löytyy. Mitenkään seurankipeä Ransu ei ole, suurieleisesti se ei koskaan näytä kiintymystään ihmisiin, lähinnä siitä saa sen kuvan, että se sietää meitä, siinä kaikki. Mikään paha hoidettava se ei ole, mitä nyt tosiaan varsin kärsimätön varsinkin silloin kun tietää että ollaan lähdössä ulos tai ruokaa on tulossa.
Ratsuna Ransu on vähän känkkäränkkä, kyllähän se osaisi vaikka mitä ja olisi ties miten hieno ratsu, mutta suurin osa ratsastuksesta tuhraantuu itsepäiseen koheltamiseen. Joskus harvoin sattuu erittäin hyvä päivä ja Ransu oikein loistaa kentällä, harmi että tällaisia päiviä on melko mahdotonta osuttaa kisapäiviksi. Vaikka Ransu alkaa olla aika iäkäs, niin että kisakentille sitä ei enää treenata, harjoittelemme sen kanssa kuitenkin viikoittain koulua, mutta liikutuksen pääpaino on leppoisassa maastoilussa ja muussa rennossa meiningissä. Ransu on osoittautunut ihan mukiinmeneväksi hyppääjäksikin, vaikka suku onkin kouluhevosia täynnä.
Kisat
| PVM |
LAJI |
LUOKKA |
JÄRJESTÄJÄ |
SIJOITUS |
Astutukset
Sukutaulu
|
© L. Rambouskova