Isä Zembat on kilpaillut ratsastajansa kanssa kansainvälisissäkin kisoissa edeten jopa aivan korkeimpiin luokkiin asti. Siitoksessa se ei saksalaisen taustansa vuoksi ole ollut erityisen suosittu, venäläiset trakehner-kasvattajat eivät tahdo helpolla uskoa, että saksalaisesta suvusta voisi tulla niinkin hyvä hyppääjä. Zembat ei ollut rakenteeltaan mikään erityisen hyvä, joten siinä ehkä toinen syy, miksi oria on vähän vierastettu.
Zembatin isä Erkan on kahden tuontihevosen varsa ja kilpaili estehevosena jonkin aikaa. Mitään suurempaa menestystä se ei saavuttanut, mutta siitosoriina se jätti pienistä ikäluokista kohtalaisen hyviä varsoja. Sen isä Histograph oli melko raskastyyppinen kouluhevonen, joka muutaman hienon kansainvälisen voiton jälkeen myytiin suurella rahalla silloiseen Neuvostoliittoon ja se ei myymisen jälkeen saanut enää oikeastaan mitään aikaiseksi kouluradoilla. Siitosoriinakin se osoittautui vähän epäonnistuneeksi, sen jälkeläisistä kannattaa Erkanin lisäksi mainita ainoastaan tamma Nikalija, joka on kisannut jonkin verran koulua.
Zeron isänemä Impala on itsekin saksantuonti, mutta sen suvusta ei löydy oikeastaan mitään mainittavaa. Molemmat vanhemmat ovat sellaisia ihan hyviä perusratsuja, joilla on hyvä rakenne ja sitä kautta melko mukavat ktk-pisteet, mutta joilta ei löytynyt sen ihmeempää lahjakkuutta mihinkään ratsastuksen lajiin. Impala itsekään ei ole kilpaillut vaan ollut koko ikänsä lähinnä siitostammana. Tästä onkin tuloksena toistakymmentä varsaa, joista Zembat on ainoa mainitsemisen arvoinen. Muutamia ihan kivoja varsoja se on jättänyt myös täysiverioreista.