”Mikä sivu tuo oikein on?”, ”Mitä ihmettä sä kykit siellä koneella, aina samat sivut auki?”, ”Hei mistä sä oot oppinut koodaamaan?” ”Ai mitkä tekijänoikeudet?”. Onko sinulle joskus sanottu näin? Virtuaalimaailma on sen ulkopuolelta katsottuna aika oudon kuuloinen paikka, ja voi vain kuvitella kuinka monenlaista tietoa siitä maailmalla leviää. Osalle virtuaalimaailma tarkoittaa alakouluikäisten tyttöjen kivaa mielikuvitusharrastusta, jossa keksitään kymmeniä suloisia poneja. Varsin moni sotkee virtuaalimaailmaan myös aina välillä suosioon nousevat pelikonsoleilla pelattavat virtuaalilemmikin, joita pitää mekaanisesti ruokkia ja ulkoiluttaa päivittäin.
Väärinkäsityksiä haluaa väkisinkin korjata, mutta aina se ei olekaan niin helppoa. Hevosia harrastavalle ihmiselle voit vielä kertoa jaosten oikeaa maailmaa jäljittelevästä toiminnasta (esim. BIS, emälinjat jne..), mutta niistä mitään tietävälle ei kannata paljastaa, että sopivan tilausvarsa-yhdistelmää saatetaan harkita pitkään ja jalostustyö ei ole ihan lyhytjänteistä touhua. Ja jos ei-hevosihminen tämän kaiken vielä mukisematta nielee, ei hän voi ymmärtää miten tärkeä joku virtuaalimaailman pullaponi tai toisaalta kantatamma voi jollekin ihmiselle olla – pelkkää mielikuvitushömppää, toteavat vain.
Varmasti kaikkein suurin väärinkäsitys on virtuaalimaailman laajuus. Kukaan virtuaalimaailmassa vierailematon ei tiedä mitään NJ:n sääntöjen yksityiskohtaisuudesta, seurojen ja rotuyhdistysten ja tallien yhteistyötoiminnasta tai ylipäätään siitä, että meillä on järjestöjä, jaoksia ja muuta organisoitua toimintaa, ja vaikka harrastajia on satoja, löytyy virtuaalimaailmastakin ne eliittitallit, -hevoset ja -henkilöt, joista kaikilla on 99% vain hyvää sanottavaa. Kukaan ei myöskään osaa arvata, että virtuaalimaailma muuttuu koko ajan, ja sitä ennen kaikkea tietoisesti kehitetään ja yritetään parantaa. Me järjestämme projekteja, teemme laadunvalvontatyötä ja yritämme parhaamme mukaan ratkaista ongelmia ja tehdä v-maailman arjesta sujuvampaa. Me myös puutumme pulmatilanteisiin, ja ihan oikeasti seuraamme mihin suuntaan tämä touhu onkaan milloinkin menossa.
Paljon positiivista ja pitkälle vietyä toimintaa jää siis ulkopuolisilta näkemättä. Toisaalta myös moni vaikeampi, monimutkaisempi ja ongelmallisempi tilanne ei välity muille. Kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää jos puhutaan puoliverijalostukseen kriisitilasta, massasukuisten hevosten tehtailemisesta tai vaikka siitä, että virtuaalimaailma muuttuu valitettavan monelle työksi ja liallisen stressin aiheuttajaksi. ”Eihän tuollaiseen mielikuvitusjuttuun voi väsyä?” tai ”Miten niin et muka löydä tuolle hevoselle isäoria, katso nyt kuinka moni omistaa fwb-kouluoreja?”. Auta armias jos joku uskaltaisi kertoa, että ”Harmittaa kun jalostusori Äxällä ei tehty aikanaan enempää jälkeläisiä” tai ”Tulipas haikea mieli kun lopetin 18-vuotiaan virtuaaliponini, jota olin hoitanut 2 reaalivuoden ajan”.
Ulkopuoliselle tämä koko touhu on siis täyttä hepreaa. Mutta toisaalta, onko meidän pakko yrittääkään aivopestä jokaista tuntemaamme kaveria mukaan? Tuntuisiko virtuaalimaailma enää niin kiehtovalta paikalta jos sitä harrastaisi jokainen Suomen kansalainen? Ja ennen kaikkea, tiedämmekö mekään todellisuudessa mitä kaikkea ystäviemme harrastustoiminta oikein pitää sisällään?
Cyprial (vohvelitaivas@gmail.com)