HEVOSURHEILU: valjakkoajo

Mitä valjakkoajo on

Valjakkoajo on laji, jossa kisataan joko yhden tai kahden hevosen/ponin valjakolla. Näin Suomessa, muualla maailmassa kilpaillaan myös nelivaljakoilla. Valjakkoajoon tarvitaan hevosen/hevosten lisäksi valjaat, kärryt, kuski sekä olennaisena osana groomi, avustaja jonka tehtävänä on tasapainottaa kärryjä tiukoissa kurveissa.

Valjakkoajoa ei missään tapauksessa saa sekoittaa raviurheiluun. Ainoa yhteinen piirre näillä kahdella lajilla lienee se, että hevonen vetää kärryjä. Raveissa kisataan yksinomaan nopeudesta, valjakkoajossa vaaditaan enemmänkin tarkuutta. Ravikärryt ovat pienet ja kevyet yhdenistuttavat, kun taas valjakkoajossa käytettävät kärryt ovat suuremmat ja niihin mahtuu myös groomi. Maratonkokeessa käytettävät kärryt ovat erityisen kestävät. Myös raveihin ja valjakkoon käytettävät hevoset ovat erilaisia: raveissa kilpailevat vartavasten jalostetut ravurit, kun taas valjakkoajoa harrastetaan eniten puoliverisillä ja jonkin verran myös poneilla.

Valjakkokisoissa on melko selvä yhtymäkohta kenttäkisoihin, siinä on 3 koetta: koulu-, maraton- ja tarkkuuskoe. Usein valjakkokisat ovat kolmipäiväisiä ja tällöin ajetaan yksi osakoe päivässä.

Koulukokeessa valjakko suorittaa kentällä tietyn ohjelman kouluratsastuksen tapaan, laukka ei tosin kuulu askellajeihin. Koulukokeen arvosteluun vaikuttaa suorituksen täsmällisyyden ja hevosten liikkeiden lisäksi myös valjakon ulkonäkö.


sh-o. Pikku-Peto
© Tanja Ukkonen
Maratonilla valjakko kiertää maastossa radan, jonka pituus vaihtelee luokan tason mukaan. Pisimmillään se voi olla jopa 30 kilometriä. Maraton on jaettu viiteen osaan, joista jokainen on suoritettava määrätyssä askellajissa. Viimeisessä kokeessa valjakon täytyy suoriutua erilaisista esteistä, jotka kierretään. Tällaisia voi olla vaikkapa puut, kivet ja vesiesteet. Esteiden määrä riippuu luokan vaikeusasteesta. Maratonin osakokeiden välillä hevoset tarkastetaan ja väsynyt tai huonosti palautunut hevonen poistetaan kisasta.

© Raisa Ojaniemi

Tarkkuuskokeessa kentällä on parisenkymmentä keiloista koostuvaa estettä, joiden läpi täytyy ajaa mahdollisimman nopeasti, mutta pudottamatta keilojen päällä olevia palloja. Keilojen lisäksi voi olla myös puomikujia ja sillan yli ajaminen. Virhepisteitä tulee pallon pudottamisten lisäksi enimmäisajan ylityksestä ja hevosen tottelemattomuudesta.

Historiaa

Valjakkoajon historia on pitkä, sillä jo muinaiset egyptiläiset, sumerit, babylonialaiset ja kreikkalaiset käyttivät hevosia vetämään kärryjä. Ei edes tiedetä kesytettiinkö hevonen ensisijaisesti ratsuksi vai kärryjä vetämään. Todennäköistä on kuitenkin että hevonen toimi ensin ratsuna, koska ratsastukseen ei tarvita muita varusteita jonkinlaisen kuolaimen lisäksi, ajamiseen sen sijaan vaaditaan kärryt tai purilaat ja jonkinlaiset valjaat.

Ennen teollistumista ja auton keksimistä valjakot olivat ainoa varteenotettava kulkuväline joka puolella maailmaa ja valjakkoajotaito kuului miltei jokaisen perustaitoihin. Näin oli myös Suomessa. Kun autot syrjäyttivät hevosvaljakot, valjakkoajo jäi vielä harrastuslajiksi monelle. Mm. Englannin prinssi Philip on ollut innokas kuski ja ollessaan FEI:n puheenjohtaja, hän laati valjakkoajolle kilpailusäännöt.

Suomessa valjakkoajoa harjoitettiin vielä ennen sotia armeijan piireissä, lähinnä tykistöpuolella. Tykistöleireillä järjestettiin nopeus- ja tarkkuuskilpailuja. Mutta armeijan koneellistuessa tämäkin jäi. Uudelleen valjakkoajo herätettiin 1980-luvulla Rolf Simonsénin ansiosta. Ensimmäiset modernit valjakkoajokisat järjestettiin vuonna 1986.

Laji Suomessa

Valjakkoajo on nykyisessä muodossaan melkoisen uusi laji Suomessa, mutta siihen nähden kohtalaisen suosittu. Aktiivisesti kilpailevia valjakoita on SRL:n tietojen mukaan viitisenkymmentä. Menestynein on ehdottomasti Arja Mikkonen hevosella SG Oberon.


sh-o. Vahto
© Tanja Ukkonen
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2010-11-04
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon