KANADANHEVONEN

Canadian Horse, Cheval Canadien


Historia

Kanadanhevosen historia alkaa 1665, jolloin Ranskan kuningas Ludvig XIV lähetti laivalastillisen hevosia Kanadan alueelle, joka tuolloin oli Ranskan siirtokunta. Tästä ensimmäisestä lastista selvisi hengissä vain reilu kymmenen hevosta, mutta myöhemmin hevosia tuotiin lisää niinkin paljon että 1600-luvun lopussa niitä oli jo muutamia satoja. Näiden ranskalaisten hevosten rodusta tai kotialueesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden oletetaan olleen normanneja ja bretagnenhevosia.
1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa kanadalaisiin hevosiin risteytettiin jonkin verran friisiläisiä ja mahdollisesti myös jonkin verran arabi- ja andalusiasukuisia hevosia, mutta sen jälkeen rotua on jalostettu puhtaana. Kasvatus oli lähinnä maanviljelijöiden harteilla eikä ehkä ollut kovin suunnitelmallista, vaan kukin keskittyi kasvattamaan sitä mitä kulloinkin tarvitsi.
Ilmeisesti nimenomaan friisiläisristeytysten vuoksi kanadanhevonen oli huomattavan hyväravinen ja 1800-luvulla tämän huomasivat muutkin kuin kanadalaiset hevoskasvattajat. Niitä vietiin hyvin paljon Yhdysvaltoihin ja sitä kautta ne vaikuttivat omalta osaltaan moniin rotuihin. Hevosia vietiin myös jonkin verran Amerikan mantereen ulkopuolellekin. Viennistä kuitenkin seurasi se, että Kanadassa hevosten määrä laski huomattavasti, 1860-70-luvuilla hevosten määrä oli noin 400 vaikka se oli rodun huippuaikoina ollut 150 000. 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä perustettiin rotuyhdistys ja avattiin kantakirja tälle rodulle.
Aktiivisen rotuyhdistyksen avulla kanadanhevosten määrä nousi jälleen. Valtiokin puuttui rodun tilaan ja perusti siittolan Cap Rougeen. Tämä siittola kuitenkin suljettiin toisen maailmansodan takia, mutta sodan loputtua perustettiin uudelleen Deschambaultiin. Eräiden lähteiden mukaan täällä kuitenkin pyrittiin jalostamaan suurempia ja kevyempiä hevosia kuin mitä alkuperäinen kanadanhevonen oli. Osa kasvattajista kuitenkin jatkoi perinteisen tyypin jalostusta.
Deschambaultin siittola kuitenkin lopetettiin 1979 ja siitoshevoset myytiin huutokaupassa. Kanadanhevosten määrä oli tällöin melko alhainen, vain muutama sata yksilöä ja valtionsiittolan lopettaminen oli miltei kuolinisku koko rodulle. Nykyisin hevosten määrä on kuitenkin nousussa ja rekisterissä on reilut parituhatta yksilöä.

Rakenne

Kanadanhevonen on melko pieni, hieman ehkä karkeatekoisen näköinen yleishevonen

Käyttö

Kanadanhevonen on varsin monipuolinen hevonen, joka hyvän luonteensa ansiosta sopii myös aloittelijoiden ratsuksi. Nykyisin työkäyttö on vähäistä, mutta valjakkohevosena rotu menestyy hyvin. Se soveltuu myös ratsuksi joka lajiin, myös westerniin ja matkaratsastukseen.

o. Ranch Lac G Fanfaron Zipper
© Cherry Creek Canadians
Lähteet
  1. Canadian Horse (verkkodokumentti). Oklahoma State University. Viittauspäivämäärä 21.10.2003. Saatavissa http://www.ansi.okstate.edu/breeds/horses/canadian/index.htm
  2. Holderness-Roddam, Jane. Hevosia! Suom. E. Lustig. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17118-6
  3. Standards (verkkodokumentti). Canadian Horse Breeders Association. Viittauspäivämäärä 21.10.2003. Saatavissa http://www.chevalcanadien.com/standards_e.html
  4. The Story on the Canadian Horse (verkkodokumentti). Canadian Horse Breeders Association. Viittauspäivämäärä 21.10.2003. Saatavissa http://www.chevalcanadien.com/historique_e.html
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2008-07-24
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon