DALESPONI


Historia

Dalesponi on läheistä sukua fellponille. Dalesponi polveutuu vanhoista kelttiläisponeista ja siihen on sekoittunut paljon gallowaynponia, jossa taas on jonkin verran friisiläisverta. Dalesponi on elänyt vapaana nummilla ja vain sitkeimmät ponit selvisivät. Karkeaa jalostusvalintaa teki myös ihminen, kuormaponeiksi ja siitokseen otettiin vahvimmat ja rotevimmat yksilöt.

Dalesponi on kotoisin Penniinien itäpuolelta ja se on vuosisatojen ajan ollut paikallisten asukkaiden kuormajuhta. Ponin kotinummilla on ollut lyijykaivoksia ja raskaat lyijylastit on täytynyt kuljettaa jotenkin rannikon satamiin vaikeakulkuisten seutujen läpi. Vielä sata vuotta sitten kuormaponit olivat paras keino tähän ja dalesponeja on käytetty kuormaponeina.

Dalesponia kutsuttiin gallowaynlaaksonponiksi (Dale Galloway). Siitä tuli tunnettu voimansa, älykkyytensä ja varmajalkaisuutensa ansiosta. Se pystyi vetämään jopa toista tonnia painavia kärryjä. Kun siihen 1700- ja 1800-luvulla risteytettiin mm. welsh cobia, norfolk roadsteria ja yorkshirenvaunuhevosta, siitä tuli parempi ja nopeampi ravuri.

Rodun säilyminen varmistettiin perustamalla 1900-luvun alussa dalesponin jalostusyhdistys, joka myös kantakirjasi poneja. Toinen maailmansota aiheutti kuitenkin hajaannusta ja 1955 oli jäljellä vain 4 puhdasrotuista dalesponia. 1963 perustettu dalesponiyhdistys on nostanut rodun tasoa ja yksilöiden määrää.

Rakenne

Dalesponi on sukulaistaan fellponia suurempi ja rotevampi.

Käyttö

Dalesponia käytetään edelleen kuormaponina, mutta se on myös hyvä valjakkoponi ja varmajalkainen yleisratsu.


Slaypits Black Magic
© Kilmannan Stud
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2011-10-31
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon