FELLPONI


Historia

Fellponi polveutuu samasta alkuperäiskannasta kuin sen läheinen sukulainen dalesponi: rodun taustalta löytyy vanha kelttiläisponi, joka puolestaan polveutui luultavasti eurooppalaisista metsähevosista, jotka vaelsivat Britannian alueelle jääkauden aikana tai sen lopulla, kun manner-Euroopan ja Brittein saarien välillä oli vielä maayhteys. Nämä ponit elivät villeinä nummilla, dalesponit Penniinien itäpuolella ja fellponit länsipuolella.

Friisin alueen hevosia luultavasti risteytyi nummiponeihin roomalaisten aikaan, kun pohjois-Englantiin rakennettiin Hadrianuksen muuria (rakennus aloitettiin 120 eaa). Tuolloin mukana oli nykyisten Alankomaiden alueelta kotoisin olevia palkkasotureita ja he ratsastivat omilla hevosillaan, joista myöhemmin kehittyi nykyinen friisiläishevonen. Näitä hevosia todennäköisesti risteytettiin joko tahallaan tai tahattomasti paikallisten nummiponien kanssa ja niistä saivat alkunsa nykymuotoiset fellit ja dalesit. Kaikki lähteet eivät tosin hyväksy tätä friisiläisteoriaa lainkaan. Myöhempinä vuosisatoina felleihin risteytyi muitakin vieraita hevosia, espanjalaista ja ranskalaista alkuperää olevia ja ennen kaikkea skottilaisia gallowayita, jotka olivat todennäköisesti kuitenkin varsin läheistä sukua fellponeille.

Fellponia käytettiin satoja vuosia paikallisten työponina, kuormaponina ja ratsuna. Se sopi hyvin kotialueensa mäkiseen maastoon ja siitä kehittyi varmajalkainen ja voimakas, vaikkei ehkä erityisen nopea poni. Kantakirja ja rotuyhdistys perustettiin 1910-luvulla (eri lähteet kertovat eri vuosilukuja) ja tuolloin dales ja fell erotettiin toisistaan rotuina. Aikaisemmin niitä oli ilmeisesti pidetty samana rotuna. Teollistuminen laski työponien määrää ja toisen maailmansodan jälkeen fellponien lukumäärä kääntyi jyrkkään laskuun, koska sitä ei enää tarvittu maataloudessa. 1980-luvun jälkeen sen sijaan lukumäärä on ollut nousussa ratsastusharrastuksen suosion myötä, mutta fell on edelleen melko harvinainen. Britanniasta löytyy noin 600 jalostusyksilöä, muissa maissa on ehkä vain kymmeniä yksilöitä.

Rakenne

Fellponi on helposti tunnistettava, vahvarakenteinen ja laadukas poni, jolla on selkeä ponileima. Fell muistuttaa hyvin paljon dalesponia, mutta on tätä kevyempi ja pienempi.

Rakenne ja ominaisuudet

Fellponin alkuperäinen työkäyttö on vähentynyt liki olemattomiin, mutta nykyisin se on suosittu ratsu ja erityisesti vaunuponi. Sen askellajit ovat melko suuret, nivelet taipuvat niin että askelissa on korkeutta, mutta ne ovat myös pitkät. Ratsuna fellponi on voimakas ja kantaa helposti pienehkön aikuisenkin. Valjakkoon se soveltuu melko yhtenäisen värityksensä, kokonsa, voimakkuutensa ja hyvien askellajiensa ansiosta. Edinburghin prinssi Philip on kilpaillut fellponeista koostuvalla nelivaljakollaan kansainvälisissä valjakkokilpailuissa. Ihanteellinen fellponi on luonteeltaan kylmäverimäisen rauhallinen, mutta siitä huolimatta vilkas ja aktiivinen.


r. Ellegaards Max
© Marianne Ketelimäki

r. Bluewater Humber
© Marianne Ketelimäki
Lähdeluettelo
  1. About Fell Ponies (verkkodokumentti). The Fell Pony Society. Viitattu 2008-11-09. Saatavissa http://www.fellponysociety.org/about_breed.htm
  2. Dutson, Judith. 96 Horse Breeds of North America. Storey Publishing, 2005. ISBN 987-1-58017-612-5.
  3. Edwards, Elwyn Hartley. Hevosten maailma. Suom. T. Laurila. WSOY, 2001. ISBN 951-0-17492-0.
  4. Giant Book of the Horse. Quantum Books, 2002. ISBN 1-86160-421-1.
  5. Good Fell-ows! Sharon Biggs. Horse Illustrated January 2005. ISSN 0145-9791.
  6. Hendricks, Bonnie L. International Encyclopedia of Horse Breeds. University of Oklahoma Press, 1995. ISBN: 987-0-8061-3884-8.
  7. Richardson, Clive. British Horse and Pony Breeds - and their future. J.A. Allen, 2008. ISBN 987-0-85131-946-9.
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2009-01-25
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon