SAKSALAINEN RATSUHEVONEN

Saksa on kuuluisa hyvistä ratsuhevosistaan. Kasvatus jakautuu kymmeneen alueeseen: Baden-Württemberg, Baijeri, Hannover, Hessen, Holstein, Oldenburg, Rein, Rheinland-Pfalz-Saar, Westfalen ja Trakehner Bundeszucht. Alueiden ratsuhevoskantojen alkuperät vaihtelevat, mutta yhteistyö alueiden kesken on tehnyt kaikkien alueiden hevosista rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan hyvin samankaltaisia.

Hevoset merkitään rekisteriin syntymäpaikan eikä vanhempien rodun mukaan. Useilla roduilla on hannoverilainen tai trakehnilainen linja, koska näiden alueiden hevosia on käytetty jalostukseen kaikkialla Saksan alueella. Tämän takia usein puhutaan saksalaisesta ratsuhevosesta, koska käytännössä eri rotujen välillä ei ole mitään eroa.

Saksalainen ratsuhevonen erittäin suorituskykyinen ratsu- ja vaunuhevonen ja niitä käytetään ratsuhevosjalostukseen ympäri maailmaa. Ankaralla jalostusvalinnalla on luotu hyvärakenteinen ja -liikkeinen hevonen. Ihanteellisen saksanratsuhevosen rakenne:

  • Jalo pää ja ilmeikkäät silmät
  • Pitkä ja hyvin muodostunut kaula
  • Loivat lavat
  • Syvä runko
  • Hyvä säkä
  • Hyvä selkä
  • Lihaksikkaat lautaset
  • Vahvat ja hyväasentoiset jalat, suuret nivelet
  • Kovat, hyvämuotoiset kaviot
  • Hyvät liikkeet


Badenwürttemberginhevonen (Württemburginhevonen)

  • Kotimaa: Saksa, Württemburg (Marbachin siittola)
  • Rotutyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Peräisin 1500-luvulta
  • Säkäkorkeus: 160-168 cm
  • Väri: yksivärinen
  • Käyttö: ratsu
  • Polveutuminen: paikalliset hevoset, anglo-normanni, arabianhevonen, trakehner

Historia

Badenwürttemberginhevosta on jalostettu 1500-luvulta alkaen. Rotu luotiin risteyttämällä paikallisia tammoja arabioreilla. 1600-luvulla Marbachin siittolaan, rodun kotipaikkaan tuotiin espanjalaisperäisiä ja berberihevostammoja sekä raskaita friisiläishevosia. Tällöin rotu oli melko tanakka ja sitä käytettiin mm. vetojuhtana.
1900-luvulla Badenwürttemberginhevosesta alettiin jalostaa kevyempää ja enemmän ratsutyyppistä. Jalostukseen käytettiin paljon trakehnereita.

Baijerinhevonen (Bavarian Warmblood, Bayerisches Warmblut)

  • Kotimaa: Saksa, Baijerin alue
  • Rotutyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Peräisin 900-luvulta
  • Säkäkorkeus: 160-170 cm
  • Väri: yksivärinen, rautias yleisin
  • Käyttö: ratsu
  • Polveutuminen: vanha Rottin laakson rottaler-hevonen, täysiverinen, cleveland bay, oldenburginhevonen

Historia

Baijerinhevoset ovat vanhimpia mutta vähiten tunnettuja saksalaisista puoliverisistä. Jo 1000-luvun alussa Rottin alueella oli rottalereiksi kutsuttuja sotahevosia, jotka olivat väriltään rautiaita. Näistä polveutuu nykyinen baijerinhevonen.
1500-luvulla rotua jalostettiin luostareiden siittoloissa. Myöhempinä vuosisatoina baijerinhevosiin risteytettiin useita eurooppalaisia rotuja mm. koon lisäämiseksi.


Byron R96-1216
© Tanja Ukkonen

Brandenburginhevonen

  • Kotimaa: Saksa
  • Rotutyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Peräisin 1700-luvulta
  • Säkäkorkeus: 162-170 cm
  • Väri: yksivärinen
  • Käyttö: ratsu
  • Polveutuminen: trakehner, täysiverinen, hannover,


Brandenburginhevonen on läheistä sukua mecklenburginhevoselle ja sitä kautta hannoverille. Se muistuttaakin hannoveria rakenteeltaan.
Brandenburg on muiden saksalaisten lämminveristen tapaan hyvä ratsu ja menestynyt kansainvälisillä kilpakentillä niin este-, koulu- kuin kenttäratsunakin.


r. Bendit
© Tanja Ukkonen

Hannoverinhevonen (Hanoverian)


Historia

Hannoverinhevosen historia alkaa 1735, jolloin Hannoverin vaaliruhtinas ja Englannin kuningas Yrjö II (George II) perusti Cellen valtionsiittolan. Sinne sijoitettiin laadukkaita siitosoreja, jotka olivat paikallisten tammanomistajien käytössä. Tavoitteena oli parantaa paikallisen kannan laatua ja muuttaa se raskaasta sotahevosesta maatalous- ja vaunuhevoseksi. Ensimmäiset 14 oria olivat holsteininhevosia, mutta myöhemmin hevosia tuotiin Englannista, Preussista, Napolista, Espanjasta ja muualta Saksan alueelta.

Jo 1700-luvun lopulla paikallisten hevosten taso oli niin korkea, että jalostuksessa alettiin käyttämään Hannoverissa syntyneitä oreja. Tällöin rodusta oli tullut jo suosittu vaunuhevonen. 1844 annettiin Kor-Ordnung eli valintasääntö, jonka mukaan vain tarkastuksessa kelvollisiksi todetut oriit saivat jatkaa sukua. Vielä nykyäänkin järjestetään 2,5 vuotiaille oreille orikatselmus.


Wornitz GER
© Tanja Ukkonen

1867 perustivat yksityiset kasvattajat jalostusyhdistyksen. Tarkoituksena oli kehittää vankka ja voimakas hevonen, joka sopisi niin sota- kuin vaunuhevoseksi. 1893 alettiin myös tammoista pitää kantakirjaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jalostustavoitteita muutettiin. Armeija ei juuri tarvinnut enää hevosia ja nyt päämääränä oli voimakas lämminverinen, joka sopisi kaikkeen maataloustyöhön, mutta olisi kyllin jalo myös vaunuhevoseksi ja ratsuksi.

Toinen maailmansota ja koneellistuminen muuttivat jälleen jalostustavoitteita. Hannoverinhevosesta kehitettiin jalo ja hyvärakenteinen lämminveriratsu, joka soveltuu erinomaisesti kaikkiin kilparatsastuksen lajeihin. Tyypin keventämiseen käytettiin englantilaisia täysiverisiä, angloarabeja ja trakehnereita. Merkittävimpiä heti toisen maailmansodan jälkeen hannoverin jalostukseen käytettyjä trakehneroreja olivat mm. Lateran, Semper Idem, Abglanz ja sen poika Absatz. Myöhemminkin trakehneroreja on hyväksytty hannoverin jalostukseen.


Sans Soucis GER
© Tanja Ukkonen

Hannoverinhevonen on erinomainen ratsuhevonen. Monet menestyneet kilparatsut ovat hannovereja, mm. kouluratsu Mehmed ja esteratsut Aramis, Warwick ja Simona. Hannoverit ovat aina olleet myös hyviä jalostushevosia, joita on käytetty muiden urheiluhevosten parantamiseen niin Euroopassa kuin Amerikassakin.


o. Acapulco
© Tanja Ukkonen

Hesseninhevonen

Hesseninhevosta kasvatetaan Dillenburgin valtionsiittolassa. Se muistuttaa paljon hannoverinhevosta, josta se suureksi osaksi polveutuukin.


(Tierärztliche Hochschule Hannover)

Holsteininhevonen


Historia

Holsteinin alue on erinomaista karjan ja hevosten kasvatusaluetta ja jo 1200-luvulla Holsteinin alueella munkit kasvattivat hevosia. Nämä hevoset olivat kuuluisia sotahevosia ja 1500-1600-luvuilla niitä vietiin runsaasti ympäri Eurooppaa.

Napoleonin sotien aikana holsteininhevoskanta väheni huomattavasti ja samalla myös kysyntä heikkeni, raskaat holsteinerit eivät soveltuneet uudistuneeseen sodankäyntiin. Niinpä holsteininhevosia alettiin jalostaa kevyemmiksi. Tärkein käytetty rotu oli yorkshirenvaunuhevonen, jossa oli paljon täysiveriverta. Holsteininhevosista tuli korkea-askelisia ja näyttäviä vaunuhevosia, jotka selviytyivät huonoilla teillä ja jaksoivat kulkea pitkiä matkoja. Niistä tuli hyvin suosittuja niin maatalouden kuin armeijankin piirissä.

1900-luvulla maatalouden ja armeijan koneistuessa holsteinereiden määrä väheni jälleen, koska se oli liian raskas kilpailukäyttöön. Holsteininhevosyhdistys muutti jälleen jalostusperiaatteitaan. Rotuun risteytettiin täysiverisiä ja niistä tuli kevyempiä ja parempia ratsuja.

Muihin saksalaisiin puoliverisiin verrattuna holsteiner on yhä melko harvalukuinen. Se on loistava kilpahevonen ja menestyneimpiä holsteininhevosia ovat mm. Meteor ja Montevideo. Holsteineria käytetään pääasiassa ratsuna, mutta se on myös hyvä valjakkohevonen.


o. Centimor
© Tanja Ukkonen


o. Lavirco GER
© Tanja Ukkonen


o. Logan
© Tanja Ukkonen

Itäfriisinhevonen

  • Kotimaa: Saksa
  • Rotutyyppi: Lämminverinen, kevyt
  • Säkäkorkeus: 150-168 cm
  • Värit: useimmat tasaiset värit
  • Käyttö: ratsu- ja vaunuhevonen


Itäfriisinhevonen muistuttaa oldenburginhevosta, mutta on tätä kevyempi ja pienipäisempi. Se on vahva, tiivisrunkoinen ja hyväluonteinen. 

Mecklenburginhevonen

  • Kotimaa: entinen Itä-Saksa
  • Rotutyyppi: lämminverinen
  • Säkäkorkeus: 160-168 cm
  • Värit: yksivärinen


Mecklenburginhevonen muistuttaa hyvin paljon hannoverinhevosta. Hannoverin tapaan sekin on säyseä, oppivainen ja voimakas.

Meckenburg on kookas hevonen. Sillä on keskikokoinen pää, lihaksikas kaula ja leveät ryntäät. Runko on tiivis ja syvä. Jalkojen luusto on voimakas, sääret on melko lyhyet.


Donner GER
© Tanja Ukkonen

Oldenburginhevonen


Historia

Oldenburgin seudulla luoteis-Saksassa on kasvatettu hevosia jo vuosisatojen ajan. Oldenburginhevonen kehitettiin vahvaksi työ- ja vaunuhevoseksi, joka jaksoi vetää kärryjä huonoillakin teillä. Silloiset hevoset olivat melko raskastekoisia. Jalostukseen käytettiin espanjalaisia ja italialaisia oreja.

Myöhempinä aikoina oldenburginhevosta alettiin jalostaa kevytrakenteisemmaksi. 1800-luvulla perustettiin jalostusyhdistys, joka tuotti maahan jalostusyksilöitä. Ne olivat pääasiassa täysiverisiä, yorkshirenvaunuhevosia, anglo-normanneja ja hannovereja. Oldenburginhevosesta tuli kookas lämminverinen, joka soveltui niin peltotöihin, vaunuhevoseksi kuin armeijankin käyttöön.

Myöhemmin oldenburgilaista on kevennetty täysiverisillä ja ranskalaisilla hevosilla ja näin on saatu aikaan entistä urheilullisempi hevostyyppi. Mutta edelleen oldenburginhevonen on lämminverisistä raskaimpia.

Oldenburginhevonen on näyttävä valjakko- ja kouluhevonen, mutta muutamat yksilöt ovat pärjänneet loistavasti myös estekentillä, mm. Franke Sloothaakin tamma Weihaiwej. 
Oldenburginhevosta on käytetty myös muiden rotujen jalostamisessa.


o. Continental
© Marianne Ketelimäki / Horseplay

o. Fair Play
Kuvan antanut käyttöön Vilma Sjölund

Reininhevonen (Rhineland warmblood)

  • Kotimaa: Saksa, Reininmaa ja Westfalen
  • Rotutyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Peräisin 1960-70-luvuilta
  • Säkäkorkeus: noin 162 cm
  • Väri: yksivärinen
  • Käyttö: ratsu
  • Polveutuminen: reinintyöhevonen, hannover, täysiverinen

Historia

Reinintyöhevonen on nykyisin harvinainen, kuten useimmat muutkin kylmäveriset. Rodun kevyimmistä yksilöistä on kuitenkin kehitetty oma lämminverirotunsa, reininhevonen.

Jalostusohjelma aloitettiin 1960-luvulla ja jalostukseen käytettiin Hannoverin ja Westfalenin alueiden puoliverioriita, jotka polveutuvat täysiverisistä ja trakehnereista ja kaukaa myös reinintyöhevosista. Näistä risteytyksistä valittiin parhaat oriit.


o. Polyfino
© Tanja Ukkonen

Westfaleninhevonen (Westphalian)

  • Kotimaa: Saksa
  • Tyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Säkäkorkeus: 157-168 cm
  • Väri: yksivärinen
  • Käyttö: ratsu, joskus myös vaunuhevonen
  • Polveutuminen: paikallinen sota- ja työhevonen, hannover, täysiverinen 


Warendorfin valtionsiittolassa westfaleninhevosen jalostukseen käytetään mm. täysiveristä ja hannoveria. Nämä ovat tärkeimmät rodut kun maatalouden hevosesta on luotu korkealuokkainen urheiluhevonen.

Westfaleninhevonen on hyvin suorituskykyinen ratsu. Sen menestys kilparadoilla johtuu tiukasta siitosvalinnasta, siitosyksilöt testataan tarkasti ennen hyväksymistä. Oreilta testataan vetokyky, hyppy- ja kouluratsastuskyvyt, niille tehdään eläinlääkärintarkastus. Myös rakenne, sukutaulu, rehunkäyttökyky, työhalukkuus ja luonne arvioidaan.

Nykyään westfaleninhevonen on eräs meneistyneimmistä roduista. Kuuluisimpia rodun edustajia ovat olleet kouluratsut Ahlerich ja Nicole Uphoffin ratsastama olympiavoittaja Rembrandt ja esteratsut Roman ja Fire.


t. Capricciosa BRD 1599 (R89-1336)
© Tanja Ukkonen

o. Paco Rabanne GER 94 (R91-1375)
© Tanja Ukkonen

Zweibrücker

Zweibrücker on saanut nimensä Eichelscheid-Zweibrückenin siittolan mukaan. Siittola perustettiin 1752 Pfalziin. Mutta jo 1500-luvulla alueen ruhtinailla ja piispoilla oli paljon hyvälaatuisia hevosia ja zweibrücker sai alkunsa kun täysiveritammoja astutettiin arabialaisilla ja turkkilaisilla oreilla. Jonkin verran siitokseen käytettiin myös anglonormanneja. Alueen hevoset olivat tunnettuja ja suosittuja, oreja vietiin muualle Saksaan.

Siittola ja rotu kokivat kovia Ranskan vallankumoussodissa ja 1814 vapaussodassa. Rotu kävi harvinaiseksi. Sitä yritettiin palauttaa henkiin täysiveri- ja anglonormanniorien avulla. Parannusta yritettiin myös hannover- ja oldenburgoreilla, mutta näiden käyttö jalostuksessa oli tuhota kokonaan zweibrückerin. Parhaimmiksi risteytysroduiksi osoittautui gidran ja cob-tyyppiset hevoset.

Viime vuosikymmeninä zweibrückeristä on jalostettu ratsua ja jalostukseen on käytetty trakehneroreja.

Zweibrücker-ori Leonberg
o. Leonberg, ratsastajana Mikaela Gundersen, Tanska (i. Lonely Boy xx, e. Romina Power)
© Jean

© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2012-09-29
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon