GRONINGENINHEVONEN

Groninger Paard

  • Kotimaa: Alankomaat, Groningen
  • Tyyppi: lämminverinen, kevyt
  • Peräisin 1800-luvulta
  • Säkäkorkeus: 152-165 cm
  • Väri: ruunikko, musta
  • Käyttö: vaunuhevonen, ratsu
  • Polveutuminen: friisiläishevonen, oldenburginhevonen

Historia

Groningeninhevonen on kotoisin samannimisestä maakunnasta Alankomaiden pohjoisosasta. Se luotiin maatöitä varten. Erona eteläiseen serkkuunsa gelderlandinhevoseen on raskaampi rakenne, jota tarvittiin Groningenin alueen raskailla savimailla.

Rotu luotiin risteyttämällä raskaita friisiläisiä ja oldenburgeja. Tulos oli suurikokoinen, melko raskas ja vahva työhevonen, jota käytettiin myös vaunuhevosena. Kun koneellistuminen vähensi hevosten käyttöä maataloudessa, groningeninhevosta jalostettiin kevyemmäksi, jotta se sopisi paremmin ratsuksi ja valjakkohevoseksi.

Vanhan tyypin raskaat groningenit ovatkin nykyisin tyystin kadonneet ja muutenkin rotu on kovin harvinainen. Tilanne oli kriittisin 1970-luvulla, jolloin rekisterissä oli yksi ainoa puhdasrotuinen ori. Sen jälkeen groningeninhevosen säilymiseen on alettu kiinnittää huomiota ja niiden lukumäärä on noussut noista pohjalukemista. Sisäsiitoksen välttämiseksi kasvatuksessa on käytetty jonkin verran oldenburgoreja.

Rakenne

Groningen on edelleen melko raskas ja enemmän vaunuhevos- kuin ratsutyyppinen rotu.
  • Pitkänomainen, suurehko pää. Profiili on suora
  • Lyhyehkö ja paksu kaula
  • Melko pitkät lavat, parantuneet jalostuksen myötä
  • Syvä ja voimakas runko
  • Pitkä selkä
  • Lantio huomattavan tasainen ja erittäin voimakas
  • Häntä on kiinnittynyt korkealle
  • Hyvät jalat, luusto on voimakas
  • Vahvat kaviot

Käyttö

Groningeninhevonen on edelleen hyvä vaunuhevonen ja maatöihinkin se kelpaa. Yleisratsunakin se menettelee. Risteytettäessä groningeneja kevyemmillä roduilla syntyy hyvä ratsuhevonen, joka on perinyt groningenien hyvän luuston ja väkivahvat lautaset.

Yhdessä gelderlandinhevosen kanssa groningeninhevonen on ollut hollanninpuoliverisen kantarotu. Erityisesti groningenin vahva takaosa on ollut suureksi hyödyksi kilpahevosten jalostuksessa.

© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2012-06-19
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon