HACKNEY & HACKNEYPONI

Hackney


Historia

Hackney kehitettiin 1700- ja 1800-luvulla risteyttämällä aluksi norfolk roadstereita ja yorkshirenvaunuhevosia. Ensin mainittu oli cob-tyyppinen, hieman raskasrakenteinen, mutta kestäväksi ja melko nopeaksikin mainittu, hyvin suosittu rotu. Yorkshirenvaunuhevonen puolestaan oli kevyempi ja tyylikkäämpi, mutta näiden kahden rodun välillä ei ollut suuria eroja. Molemmat oli luotu samaan tarkoitukseen samankaltaiselta jalostuspohjalta (paikallisia Galloway-tyyppisiä hevosia ja kevyempiä rotuja), ne olivat vain kotoisin eri alueilta. Näistä risteytyksistä syntyi monikäyttöinen hevonen, jota maanomistajat käyttivät maatöihin, mutta se oli tarpeeksi näyttävä vaunuhevoseksi ja myös hyvä metsästysratsu. Alkuperäinen hackney-tyyppi olikin kestäväksi tunnettu ratsu eikä suinkaan vaunuhevonen, sillä 1700-luvulla ei tieverkko ollut Britanniassa vielä kovin hyväkuntoinen ja varsinaisten vetohevosten tuli olla hyvin voimakkaita, lähinnä työhevostyyppisiä. Tällöin hackneytkaan eivät olleet vielä erityisen korkea-askelisia hevosia, vaikka myöhemmin näyttävistä liikkeistä onkin tullut rodun tavaramerkki. Hackneyn ensimmäisiä kasvattajia olivat isä ja poika Robert ja Phillip Ramsdales, jotka risteyttivät näitä kahta kantarotua keskenään ja tuloksena syntyi moderni hackney.
Tieverkon kehittyessä ja erityisesti kaupungeissa tuli tarvetta kevyelle, näyttävälle vaunuhevoselle. Hackneyihin risteytettiin tällöin jonkin verran arabialaista sekä täysiveristä (jota löytyi kantarotujen taustalta muutenkin). Kuuluisimpia kantaoreista olivat Shales the Original (myös Original Shales, i. Blaze ii. Flying Childers iii. Darley Arabian), joka siis polveutuu suoraan täysiveristen kantaoriista Darley Arabianista. Shales syntyi vuonna 1755. Toinen hackneyhin paljon vaikuttanut ori oli The Norfolk Cob, jonka isä oli Fireways ja emä Shales-sukuinen tamma. Alunperin hackneyssä oli kahta tyyppiä, raskasta ja kevyttä, mutta raskas tyyppi katosi rautateiden yleistyttyä jolloin sitä ei tarvittu enää tavarankuljetuksessa, johon se mitä todennäköisimmin oli tarkoitettu alunperin.
Hackneyn loistoaikaa oli enimmäkseen 1800-luku. Kaupungeissa vuokra-ajurit olivat olosuhteiden pakosta suosittuja, tallitilaa oli vähän, se oli kallista ja myös heinän saatavuus ja säilytys olivat ongelmallisia. Monet varakkaatkaan perheet eivät pystyneet pitämään siis omaa hevosta vaan he luottivat vuokra-ajureihin. Kalleimpia niistä olivat näyttävien, korkea-askelisten hevosten vetämät tyylikkäät vaunut. Ilmeisesti myös jo tällöin alettiin järjestää jonkinlaisia näytöksiä, joissa upeasti liikkuvat hackneyt olivat hyvin suosittuja.
Hackneyiden oma rotujärjestä perustettiin vuonna 1883 ja ensimmäinen kantakirja julkaistiin vuotta myöhemmin. Hackneyitä vietiin paljon ulkomaille, erityisesti Yhdysvaltoihin, mutta laajalti myös pitkin Eurooppaa ja aina Australiaa myöten. Ensimmäisessä maailmansodassa hackneyt olivat vielä suosittuja ratsuväenhevosia, mutta toinen maailmansota, taloudellinen lama ja koneistuminen pudottivat rodun suosiota rajusti. Kuitenkin sodan jälkeen alkoi näyttelytoiminta jälleen elpyä. Hackney on kuitenkin edelleen harvinainen rotu, sen jalostuspohja on suppeahko eikä jalostushevosia ole kovin paljon rodun kotimaassa eikä muissa maissa.

Rakenne

Hackney on tyylikäs ja kevyt vaunuhevonen. Olemuksen kuuluu olla ylväs ja hienostunut.

Käyttö

Hackney on nykyisin pääasiassa vaunuhevonen. Sitä käytetään näytöksissä komean ulkonäkönsä ja askelluksensa takia, mutta niitä osallistuu myös valjakkoajokilpailuihin. Edelleen se on kuitenkin melko toimiva rotu ratsuna. Monet lähteet pitävät hackneyita melko vaikeana luonteeltaan, "tulisena", mutta toiset lähteet puolestaan liputtavat sen yhteistyöhalun ja ystävällisyyden puolesta. Se on joka tapauksessa edelleen kestävä ja hyväjalkainen hevonen.
Lähdeluettelo
  1. Dutson, Judith. Storey's Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America. Storey Publishing, 2005. ISBN 978-1-58017-612-5
  2. Hendricks, Bonnie L. International Encyclopedia of Horse Breeds. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8.
  3. History of the Hackney (verkkodokumentti). The American Hackney Horse Society. Viittauspäivämäärä 2010-10-07. Saatavissa http://hackneysociety.com/the-hackney/history-of-the-hackney/
  4. History of the Hackney Horse and Pony (verkkodokumentti). Hackney Horse Society. Viittauspäivämäärä 2010-10-07. Saatavissa http://www.hackney-horse.org.uk/history.asp
  5. Stepping Up. Sharon Biggs. Horse Illustrated August 2009. ISSN 0145-9791.
  6. Richardson, Clive. British Horse and Pony Breeds - and Their Future. J.A. Allen, 2008. ISBN 978-0-85131-946-9

Hackneyponi

Historia

Nykyisen hackneyponin historia alkaa 1870-luvulta, mutta jo ennen tätä oli käytetty termiä "hackneyponi" erilaisista ponikokoisista, korkealiikkeisistä vaunuhevosista, riippumatta siitä oliko niillä mitään tekemistä hackneyhevosten kanssa vai ei. Nykyisen hackneyponin loi yksi mies, Christopher Wilson Westmorelandista. Hänen alkuperäinen tarkoitus oli luoda hackneyiden ja alkuperäisten ponien pohjalta pienikokoinen, ponimainen valjakkoponi. Rodun kantaori oli Norfolk- ja Yorkshiresukuinen hackneyori Sir George (s. 1866), joka oli pienikokoinen, hieman yli 140-senttinen. Kantatammat olivat pääasiassa fellponeja, joiden Wilson toivoi tuovan rotuun hyväravisuutta, pientä kokoa, ponimaisuutta ja ennen kaikkea kestävyyttä. Ilmeisesti myös welsh mountain-risteytyksiä tehtiin jonkin verran.

Wilson astutti siis fellponitammojaan Sir Georgella ja käytti tämän jälkeen hyvinkin tiukkaa sisäsiitosta, hän saattoi esimerkiksi astuttaa Sir Georgen ja ponitamman varsan uudestaan Sir Georgella. Ponit laidunsivat vapaina karuilla nummilla ilman erityistä hoitoa tai ruokintaa, tämän myötä niistä kehittyi erittäin kestäviä ja se auttoi myös ponien koon pienentämisessä.

Nopeista ja näyttävästi liikkuvista poneista oli tullut varsin suosittuja siihen mennessä kun Wilson 1892 myi kaikki pois. Tuolloin ne tunnettiin nimellä "Wilson Pony" ja vasta myöhemmin ne nimettiin hackneyponeiksi. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ne olivat hyvin suosittuja ja hyvistä yksilöistä maksettiin korkeita hintoja. Koneellistuminen, erityisesti autojen yleistyminen kuitenkin tekivät poneista tarpeettomia ja miiden määrä väheni huomattavasti. Toisen maailmansodan jälkeen niitä kuitenkin alettiin käyttää yhä enemmän näyttelyponeina. Ne ovat suosittuja ympäri maailmaa, esimerkiksi Yhdysvalloissa hackneyponeja on nykyisin melko paljon.

Rakenne

Hackneyponin tulisi olla selkeästi ponimainen, mutta silti tyylikäs ja näyttävä.

Aikaisempina vuosikymmeninä hackneyponien jalostus meni liian kevyeen suuntaan, poni olivat vinttikoiramaisia ja niiden runko oli liian kevyt. Nykyisin tämä trendi on muuttunut ja hackneyponit ovat tukevarunkoisempia.

Käyttö

Hackneyponi on edelleen loistelias ja näyttävä vaunuponi, mutta sitä saatetaan esittää myös ratsain lastenluokissa.


Free Willy
© Kersti Nebelsiek / Wikipedia
Lähdeluettelo
  1. Dutson, Judith. Storey's Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America. Storey Publishing, 2005. ISBN 978-1-58017-612-5.
  2. Edwards, Elwyn Hartley. Koko maailman hevoset. Helsinki Media, 1994. Suom. .Terhi Laurila. ISBN 951-875-665-1.
  3. Hackney Pony (verkkodokumentti). Wikipedia. Viittauspäivämäärä 2010-10-18. Saatavissa http://en.wikipedia.org/wiki/Hackney_pony
  4. Hendricks, Bonnie L. International Encyclopedia of Horse Breeds. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8.
  5. History of the Hackney Horse and Pony (verkkodokumentti). Hackney Horse Society. Viittauspäivämäärä 2010-10-07. Saatavissa http://www.hackney-horse.org.uk/history.asp
  6. Kidd, Jane. Maailman hevoset - rodut ja kasvatus. WSOY 1988. Suom. Elina Dahlqvist-Lahtinen ja Heikki Lahtinen. ISBN 951-0-15117-3.
  7. Stepping Up. Sharon Biggs. Horse Illustrated August 2009. ISSN 0145-9791.
  8. Pickeral, Tamsin. The Encyclopedia of Horses & Ponies. Parragon Books, 1999. ISBN 0-75256-563-X.
  9. Richardson, Clive. British Horse and Pony Breeds - and Their Future. J.A. Allen, 2008. ISBN 978-0-85131-946-9
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2010-10-18
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon