UNKARILAISET HEVOSET

FAO:n mukaan vuonna 2003 maassa oli 78 000 hevosta
Furioso
Gidran
Hungarian Dun
Hungarian Native (sukupuuttoon kuollut)
Kisber-Felver
Muraközinhevonen
Nonius
Pinkafö (sukupuuttoon kuollut)
Sárvár/Leutstetter (myös Itävalta)
Shagya
Unkarinkylmäverinen?
Unkarinpuoliverinen

Furioso (Furioso-Northstar)


Furioso polveutuu täysiveriori Furiososta, joka tuotiin Unkariin, Mezöhegyesin siittolaan 1842. Se jätti yli sata orijälkeläistä, joita käytettiin siitokseen laajalti. Toinen kantaori oli North Star, täysiverinen sekin ja tuli Unkariin muutamia vuosia Furioson jälkeen. North Star polveutui Touchstonesta ja siinä oli jonkin verran myös norfolk roadster-verta. Se periyttikin monia hyviä ravureita.

Aluksi nämä kaksi linjaa pidettiin erillään, mutta ne yhdistettiin 1885 ja Furioson linjasta tuli hallitsevampi. Tammat, joita astutettiin näillä oreilla ja niiden jälkeläisillä olivat suurimmaksi osaksi noniuksia, jotka olivat hyviä vaunuhevosia.

Furiosoja käytetään kaikissa ratsastuksen lajeissa, myös risuestelaukoissa. Se on myös hyvä vaunuhevonen.


t. Fáma
© Chapex Ltd.

Gidran

ransk: Anglo-Arabe de Hongrie

Gidran kehitettiin useiden muiden unkarilaisten rotujen tavoin Mezöhegyesin siittolassa. Se polveutuu alunperin arabiori Siglavy Gidranista, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Gidran Senior. Tämä astui siittolassa arabi-, turkkilais-, transilvanialais- ja espanjalaistammoja. Espanjalais-napolilaistamma Arrogante varsoi Gidran Seniorista vuonna 1820 orivarsa Gidran II:n, josta tuli rodun varsinainen kantaori. Gidranin linjaan risteytettiin paljon täysiverisiä ja shagyoja, koska rodusta haluttiin anglo-arabi-tyyppinen.

Nykyisin gidran on laadukas ja hyvärakenteinen ratsuhevonen, joka muistuttaa paljon anglo-arabia. Kuitenkin se on hyvin harvinainen, maailmassa on laskettu olevan noin 200 puhdasrotuista gidrania. Sen takia rotuun on sallittua risteyttää rautiaita, puhdasrotuisia täysiverisiä, anglo-arabeja ja arabeja, joiden minimisäkäkorkeus on 152 cm. Näiden hevosten on oltava siitokseen hyväksyttyjä omissa kantakirjoissaan.


© Institute for Small Animal Research

Kisber-Felver (Kisber Halfbred, Kisbéri-Félvér, Kisberer)


Historia

Kisberin siittola perustettiin vuonna 1853 ja sen tärkein kasvatusrotu oli täysiverinen. Niiden lisäksi siittolassa kasvatettiin myös erilaisia täysiveriristeytyksiä, risteytysten tavoitteena oli luoda täysiveristä raskaampi ratsuhevonen, joka kelpaisi myös valjakkohevoseksi. Kisber-felver polveutuu näistä risteytyksistä.

Kisber-felver kärsi pahoin molemmista maailmansodista useiden muiden itäeurooppalaisten rotujen tavoin. Toisen maailmansodan jälkeen kanta on ollut mitättömän pieni, nykyisinkään kisbereitä ei ole kuin muutama tuhat. Siksi sitä onkin sallittu risteyttää seuraavien rotujen kanssa: trakehner, täysiverinen, arabi, angloarabi, shagya ja ranskanpuoliverinen.

Rakenne

Kisber-felver muistuttaa edelleen jossain määrin kantarotuaan täysiveristä, mutta on tätä raskaampi.

Käyttö ja ominaisuudet

Kisber-felver on edelleen erinomainen ratsuhevonen, se on luonteeltaan tähän soveltuva. Rotu mainitaan lähteissä hyväksi hyppääjäksi ja sen liikkeet ovat hyvät.

© Institute for Small Animal Research

t. Szeplak Omega
© Saana Niva

Lähdeluettelo

  1. Kisber Felver (verkkodokumentti). Oklahoma State University. Viitattu 2007-05-06. Saatavissa http://www.ansi.okstate.edu/breeds/horses/kisberfelver/index.htm
  2. Pferderassen der Welt - K (verkkodokumentti). Viitattu 2007-05-06. Saatavissa http://www.astrid-ue.de/pferde/rassen/rassen_k.html
  3. Pickeral, Tamsin. The Encyclopedia of Horses & Ponies. Parragon, 2001. ISBN 0 75256-563-X.

Muraközinhevonen
(Muräkozi, Murakozi, Murakoz, Murakosi, Muraközer, Murinsulaner, Muraköser Pferd)


Historia

Muraközinhevonen kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Sen pohjan muodostivat paikalliset tammat, joista käytettiin nimitystä Mur-Insulan, niitä risteytettiin ulkomaisten työhevosten ja myös joidenkin kotimaisten täysiveri- ja arabi-risteytysten kanssa. Tuloksena oli vahva, vireä työhevonen, joka oli tunnettu hyvästä luonteestaan. Lisäksi se oli taloudellinen pitää.

Muraközinhevonen oli erittäin suosittu ensimmäisen maailmansodan jälkeen, tuolloin tarvittiin maatalouteen paljon voimakkaita hevosia. Toinen maailmansota sen sijaan koitui miltei muraközin kohtaloksi, niitä kuoli paljon rintamalla ja sodan jälkeen kanta oli kutistunut. Jalostuksessa käytettiin tuolloin jonkin verran ardennereita kannan laajentamiseksi. Maatalouden koneistuminen on kuitenkin tehnyt työhevosrodun tarpeettomaksi, joten muraköz tulee tuskin koskaan olemaan kovin monilukuinen. Sitä kasvatetaan kuitenkin edelleen kotialueellaan Mura-joen laaksossa eteläisessä Unkarissa ja jonkin verran Puolassa ja entisen Jugoslavian alueella.

Rakenne

Muraközinhevonen on tyypillinen raskas kylmäverinen. Rotu on tosin jakautunut kahteen hieman eriävään tyyppiin, toinen tyyppi on massiivinen työhevonen, toinen taas hieman kevyempi, paremmin ratsuksi soveltuva, mutta myös työhevosena käytetty.

Rakenne ja ominaisuudet

Muraközinhevonen on aina ollut tunnettu voimakkuudestaan, mutta myös nopeudestaan ja vireydestään, jotka periytynevät jalostuksessa käytetyiltä täysiveriristeytyksiltä. Se tulee toimeen melko vaatimattomalla ravinnolla ja toisin kuin monet raskaat rodut, se kehittyy aikaisin. Luonteeltaan sen sanotaan olevan rauhallinen, yhteistyöhaluinen ja helppo käsitellä. Se on aiemmin ollut arvostettu hyvän luonteensa ansiosta.


o. Mörfi
Equidom

Lähdeluettelo

  1. Kidd, Jane. Maailman hevoset - rodut ja kasvatus. Suom. E. Dahlqvist-Lahtinen ja H. Lahtinen. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15117-3.
  2. Swinney, Nicola Jane. Horse Breeds of the World. Hamlyn, 2006. ISBN 978-0-600-61319-0.
  3. Pickeral, Tamsin. The Encyclopedia of Horses & Ponies. Parragon, 2001. ISBN 0 75256-563-X.

Nonius (Nóniusz)


Historia

Nonius polveutuu yhdestä anglo-normannioriista, Nonius seniorista. Se syntyi vuonna 1810 Ranskassa, joko Calvadosissa tai Rosières-siittolassa. Sen isä oli Orion, englantilaistaustainen ori, jonka suvusta löytyi täysiveristä ja Norfolk roadsteria. Emä puolestaan oli vanhantyyppinen, melko raskas normannitamma. Vuonna 1813 Nonius senior joutui Napoleonin sodissa Itävalta-Unkarin ratsuväen haltuun ja se kulkeutui Unkariin, Mezöhegyesin siittolaan.

Nonius senior ei ollut mikään näyttävä hevonen eikä rakenteeltaan moitteeton, sitä on kuvailtu jopa rumaksi, mutta luonteeltaan se oli erittäin yhteistyöhaluinen. Sillä sanottiin olevan pitkä ja heikko selkä, lihakseton takaosa, lyhyt kaula ja iso, epäjalo pää. Huolimatta heikosta rakenteestaan sitä käytettiin paljon siitokseen ja se astui erilaisia tammoja: arabialaisia, lipizzoja, andalusialaisia, kladrubinhevosia, normanneja ja täysiveriristeytyksiä. Se periytti piirteitään, varsinkin luonnettaan hyvin voimakkaasti eteenpäin, mutta yleensä jälkeläiset olivat rakenteeltaan sitä parempia. Lisäksi jälkeläiset olivat kestäviä ja suorituskykyisiä huolimatta siitä, että niilläkin esiintyi rakennevirheitä. Kun oriin periyttämiskyky huomattiin, aloitettiin melko voimakas sisäsiitos tyypin vakiinnuttamiseksi. Nonius senior jätti useita hyviä ori- ja tammajälkeläisiä. Oreista ehkä tärkein on Nonius IX, joka oli merkittävä rodun yhtenäistämisen kannalta.

Myöhemmin, 1800-luvun loppupuolella rotuun risteytettiin englantilaisia täysiverisiä ja jonkin verran arabianhevosia rakenteen keventämiseksi. Luultavasti viimeistään tuolloin rotu myös jakautui kahteen eriävään tyyppiin. Noniusta käytettiin ratsuväen hevosena, vaunuhevosena ja myös työhevosena, se oli hyvin monipuolinen ja ilmeisesti varsin suosittukin rotu.

Rakenne

Nonius on melko raskastyyppinen hevonen, jonka vaunuhevosalkuperä näkyy rakenteessa edelleen. Pahimmat rakennevirheet on saatu jalostuksella eliminoitua, mutta mitenkään jalo tai tyylikäs rotu nonius ei ole nykyäänkään.

Käyttö ja ominaisuudet

Nonius kehittyy myöhään ja on täysikasvuinen vasta ehkä 6-vuotiaana. Vastavuoroisesti ne ovat yleensä pitkäikäisiä. Niiden sanotaan olevan hyväluonteisia ja vireitä. Melko raskaan rakenteensa vuoksi ne eivät ole kovin hyviä urheiluhevosia, mutta harrastehevosina monipuolisia. Nykyisin Unkarissa risteytetään jonkin verran noniustammoja täysiverioreilla, jotta saataisiin parempia kilpahevosia valjakkoajoon ja ratsastuslajeihin.

Rotu on jakautunut kahteen tyyppiin: suureen ja pieneen. Suuri tyyppi polveutuu enimmäkseen normanni- ja espanjalaistaustaisista hevosista. Se on korkeampi ja myös raskaampi, erityisesti vaunuhevonen, mutta soveltuu myös ratsuksi tai kevyisiin maatöihin. Pienempää tyyppiä on kevennetty täysiverisillä ja arabianhevosilla. Se on ehkä enemmän ratsutyyppisempi, mutta sopii myös valjakkohevoseksi.


Equidom

Lähdeluettelo

  1. Edwards, Elwyn Hartley. Hevosten maailma. Suom. T. Laurila. Mondador: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17492-0.
  2. Edwards, Elwyn Hartley. Koko maailman hevoset. Suom. T. Laurila. Helsinki: Helsinki Media, 1994. ISBN 951-875-665-1.
  3. Flade, Johannes E. Suuri hevoskirja. Suom. Tuula Syvänperä. Tarkistanut Ulla-Maija Aaltonen. Helsinki: Gummerrus. ISBN 951-20-2806-9.
  4. Giant Book of the Horse. Quantum Books, 2002. ISBN 1-86160-421-1.
  5. Nonius (pferd) (verkkodokumentti). Wikipedia. Viitattu 2007-03-19. Saatavissa http://de.wikipedia.org/wiki/Nonius_(Pferd)
  6. Pferderassen - Nonius (verkkodokumentti). Pferde und Pferderassen. Viitattu 2007-03-17. Saatavissa http://www.pferde-pferderassen.de/pferderasse.php/68/Nonius
  7. Pickeral, Tamsin. The Encyclopedia of Horses & Ponies. Parragon, 2001. ISBN 0 75256-563-X.

Shagya
(Sagja, Shagya-Arabi, Babolnanarabi, Arabský Kon, Arabe Shagya)


Historia

Shagyan historia alkaa vuodesta 1836, jolloin rodun kantaori Shagya tuotiin Syyriasta Unkariin Babolnan siittolaan. Babolnan siittola oli perustettu 1789 ja vuoden 1816 jälkeen siellä keskityttiin puhtaiden arabien kasvatukseen, mutta paljon kasvatettiin myös laadukkaita arabiristeytyksiä.

Shagya polveutuu juuri näistä arabiristeytyksistä. Kantaori Shagya astui paljon paikallisia tammoja, joista useilla oli arabiverta sukutaulussaan. Jonkin verran löytyi myös ulkomailta tuotuja hevosia, espanjalaissukuisia, täysiverisiä ja muita. Shagyan lisäksi rotuun vaikutti myös moni muu puhdas arabiori.

Shagyan jalostus oli alusta asti melko määrätietoista. Määrättyyn tyyppiin pyrittiin tarkalla valinnalla ja ajoittaisella sisäsiitoksella. Melko pian rodun arvo ratsuväen- ja vaunuhevosena huomattiin ja sitä alettiin kasvattaa myös muualla maassa sekä Itävalta-Unkarin keisarikunnan ulkopuolella. Rotu oli paitsi armeijan, myös hovien ja ylhäisön suosiossa. Se oli kaunis kuin arabi, mutta kookkaampi ja parempi ratsu.

Rakenne

Shagya muistuttaa epäilemättä kantarotuaan arabianhevosta. Muutamia rakenteellisia eroja kuitenkin on.

Käyttö

Shagya on erinomainen ratsu ja vaunuhevonen. Se sopii kaikkeen ratsastukseen. Jotkut kannat tuottavat erittäin hyviä esteratsuja.

o. Bahadur
Tierärztliche Hochschule Hannover / Carin Weiß

Unkarinpuoliverinen (Mezöhegyes)


Unkarinpuoliverinen, jota joissain yhteyksissä kutsutaan nimellä Mezöhegyes siittolan mukaan, on luotu puhtaasti urheiluhevoseksi. Se on menestynyt niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin sekä valjakkohevosena. Kuuluisia estehevosia ovat mm. Randi ja Heritage Poker.

Unkarinpuoliverinen on laadukas hevonen. Rakenteeltaan se on kevyempi kuin useimmat eurooppalaiset puoliveriset. Oriit testataan tarkasti.


(Oklahoma State University)
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2011-03-15
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon