HUNTER


Isossa-Britanniassa ja Irlannissa on harrastettu ketunmetsästystä jo satoja vuosia, mutta siitä huolimatta ei erityistä hunter-rotua ole haluttu kehittää. Tämä johtuu siitä, että eri alueilla tarvitaan erityyppistä metsästyshevosta ja erilaiset ihmiset tarvitsevat myös erilaisen hevosen. Ruohikkomaastossa on paras nopea hevonen, jolloin täysiverityyppiset risteytykset ovat parhaita. Mäkisessä maastossa hevosen taas pitää olla tasapainoinen ja sitkeä. Vaikeakulkuisessa maastossa on puolestaan paras metsästysratsu rauhallinen, varmajalkainen ja vahva.

Englannissa hunterit jaotellaan myös koon ja kantokyvyn mukaan. Kevyen hunterin on pystyttävä kantamaan 79-kiloinen ratsastaja, keskiraskaan luokan hunterin puolestaan 88 kiloa ja erityiset "heavyweight"-hunterit pystyvät kantamaan yli 95-kiloista ratsastajaa. Oma luokkansa on myös ns. Lady's Hunter tai Sidesaddle Hunter, jolloin hunterilla ratsastetaan naistensatulassa.

Näyttelyissä hunterit arvostellaan ulkonäön, liikkeiden, luonteen ja toisinaan hyppäämisen perusteella. Hunterin tulee olla moitteeton rakenteeltaan, uljas ja hyväliikkeinen. Amerikassa kiinnitetään paljon huomiota hyppykykyyn ja siihen, että hevonen pystyy säilyttämään tasapainonsa ja rytmin hypätessään useita peräkkäisiä esteitä.

Monet hunterit ovat osoittautuneet erinomaisiksi esteratsuiksi. Metsästysratsut oppivat maastossa hypätessään varmajalkaisiksi ja tasapainoisiksi ja näistä ominaisuuksista on hyötyä myös esteradoilla.


(www.equus.nl)
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2007-05-06
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon