ETELÄ-AMERIKKALAISET PASOT

Paso Fino


Historia

Paso fino polveutuu hevosista, jotka Kristoffer Kolumbus toi toisella matkallaan Santo Domingoon, nykyiseen Dominikaaniseen tasavaltaan. Hevoset olivat berberihevosia, andalusialaisia ja jennetejä sekä näiden risteytyksiä. Berberihevosilta paso fino peri kestävyyden, andalusianhevoselta ylvään ulkomuodon ja jennet periytti erikoista passikäyntiään. Myöhemmin muut tutkimusmatkailijat toivat samankaltaisia hevosia muillekin Karibianmeren saarille sekä Amerikan mantereelle.

Vielä nykyisinkin paso finoa kasvatetaan Puerto Ricon lisäksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kolumbiassa, joskin toisinaan nämä luetaan omaksi paikalliseksi rodukseen ja puhutaan kolumbianpasosta jne.

Rakenne

Paso fino muistuttaa edelleen ulkonäöltään andalusianhevosta.

Käyttö

Paso fino on hyvin monikäyttöinen hevonen, se on toiminut matkaratsuna, karjapaimenten hevosena, vaunuhevosena, harrastehevosena, jopa vetohevosena. Nykyisin sen näkee usein näyttelykehässä, paso fino on suosittu näyttelyhevonen pohjois- ja etelä-Amerikassa. Näyttelykehässä hevoselta vaaditaan 3 askellajia: fino clasico, paso corto ja paso largo. Varsinaisesti nämä eivät ole eri askellajeja vaan pason eri nopeuksia. Paso largossa hevonen voi saavuttaa laukkaavan hevosen vauhdin.

Paso finolle ei tarvitse pasoa opettaa, se on synnynnäistä. Jopa pienet varsat kulkevat sitä emänsä rinnalla. Harrastehevosina toimivia hevosia ei erikoisesti harjoiteta kulkemaan pasoa, näyttelyhevoset sen sijaan vaativat hieman harjoittelua, että pasosta tulisi koottua, säännöllistä ja näyttävää.


El Ejemplar de Besilu
© La Tierra Paso Finos

Perunpaso

Perunhevonen, pasohevonen, Peruvian Paso


Historia

Perunpasoa on jalostettu kotimaassaan jo useita satoja vuosia, luultavasti siitä asti kun espanjalaiset toivat alueelle ensimmäiset hevoset. Perunpaso polveutuu lähinnä andalusianhevosen peitsaavista kannoista, mutta paso finon tapaan siinä on myös berberi- ja jennetverta.

Rakenne

Perunpaso on sopusuhtainen hevonen, jossa näkyy vielä espanjalaisten esivanhempien vaikutus. Se muistuttaa melko tavalla myös criolloa.

Käyttö

Karu vuoristoympäristö ja ihmisten käyttötarpeet ovat luoneet sitkeän hevosen, joka pystyy vaivatta liikkumaan vaikeassakin maastossa. Perunpaso hallitsee erikoisen murretun passikäynnin eli pason. Pasossa hevonen heilauttaa etujalkojaan kaaressa sivulle eli meloo ja takajalat astuvat hyvin alle. Perunpaso pystyy pitämään yllä tasaista 24-29 kilometrin tuntivauhtia epätasaisessakin maastossa. Ratsastajalle paso on hyvin miellyttävä istua.

Paso on ollut alusta alkaen yksi tärkeimmistä jalostukseen vaikuttavista asioista. Niinpä se periyttää pasoa puhdasjalostuksessa 100-prosenttisesti ja risteytettäessä muihin rotuihin pason periytyminen on yleistä.

Perunpaso on mainio matka- ja yleisratsu ja Yhdysvalloissa sitä näkee yhä enenevässä määrin myös näytösratsuna.


o. RDLF Sol Peruano
© Rancho de la Florecita
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi 2011-03-15
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon