HEVOSROTUJEN NIMEÄMINEN

Yleistä

Hevosrotujen nimille ei tietääkseni ole suomenkielessä olemassa mitään virallisia suosituksia vaan käytännöt ovat hyvin sekalaisia. Hevoskirjat käyttävät sikin sokin erilaisia nimityksiä ja termejä eri hevosista. Sen vuoksi myös Hevosmaailma.netin nimeämiskäytännöt ovat varsin kirjavia, mutta tarkoituksena olisi yhtenäistää nimiä. Hyvänä esikuvana toimivat koirarodut, joiden nimet ovat varsin yhtenäiset.

Nimeämiskäytäntöjä

  • 1. Pyrin käyttämään rodunnimissä päätettä -hevonen, -poni, -kylmäverinen, -työhevonen, -ratsuhevonen, -puoliverinen tai vastaavia päätteitä, joista selviää oudommallekin ihmiselle, että kyse on nimenomaan hevosesta. Esimerkiksi friisiläishevosesta usein käytetty nimitys friisiläinen on sikäli harhaanjohtava, että karjankasvattajat käyttävät samaa termiä friisiläiskarjasta. Samoin vaikkapa morgan on varsin yleinen nimenä ja jos laittaa hakukoneeseen hakusanaksi "morgan", tuloksena tulee kaikenlaista sekalaista alkaen The Morgan Motor Companysta ja päättyen tenniksenpelaaja Morgan Wilsoniin. Hakusana "morganinhevonen" sen sijaan antaa jo huomattavasti suppeamman tuloksen.
  • Monilla roduilla tosin on yleiseen käyttöön muotoutunut lyhennelmä nimestä, kuten hannover tai hannoverilainen (hannoverinhevonen), orlov (orlovravuri), ardenner (ardennienhevonen), russi (gotlanninrussi), lipizza (lipizzanhevonen), haflinger (haflinginhevonen), edellä mainitut morgan ja friisiläinen jne. Tällaiset lyhennelmät ovat usein aivan käyttökelpoisia, mutta edellisen kappaleen perusteella olisi suotavaa käyttää pidempää muotoa silloin kun on olemassa vaara, että asiayhteydestä ei voi ymmärtää, että sanalla tarkoitetaan nimenomaan tiettyä hevosrotua. Itsekin käytän lyhennelmänimiä teksteissä jonkin verran.
    Poikkeus: jotkut rodunnimet ovat sellaisia, että niiden yhteydessä ei käytetä mitään päätettä, joten kirjoitan ne luonnollisesti sellaisinaan. Näitä ovat mm. criollo, brumby, mangalarga, crioulo, llanero, bhutia, spiti, hackney (voidaan kyllä kirjoittaa muodossa hackneyhevonen, erityisesti silloin kun se pitää erotella hackneyponista), azteca, galiceno, deliboz, novokirgiisi, karabair, zemaituka, tarpaani, konik, alter real, paso fino, malopolski, wielkopolski, auxois, comtois jne. Näille kaikille on yhteistä, että nimet ovat vierasperäisiä, osaa on mukautettu suomenkieleen sopivaksi, osaa ei. Vierasperäisten nimien kohdalla täytyy usein miettiä, sopiiko nimen perään jokin pääte vai ei. Jos ei sovi, käytän nimeä sellaisenaan, jos pääte sopii, liitän sen nimen yhteyteen.
    Poikkeus: tennesseenwalkerin, missourinfoxtrotterin ja perunpason nimiä en ole kääntänyt eikä niille järkevää käännöstä olisikaan olemassa. Sen paremmin en ole niiden perään lisännyt mitään päätettä. Perunpasosta näkee joskus käytettävän nimityksiä pasohevonen tai perunhevonen, mutta mielestäni perunpaso on kuitenkin eniten vakiintunut käyttöön ja muiden nimien käyttäminen olisi hieman hankalaa.
    Poikkeus: trakehner on niin vakiintunut nimitys etten näe tarpeelliseksi käyttää siitä muotoa trakehninhevonen.
    Poikkeus: myös lusitano on vakiintunut niin hyvin käyttöön, ettei ole mitään järkeä käyttää siitä nimitystä lusitanianhevonen.
  • 2. Jos rodunnimeen liittyy maantieteellinen nimi (paikannimi, valtio, joki, alue yms.) se tulee aina genetiivimuodossa ja nimi kirjoitetaan yhteen pienellä alkukirjaimella, esim. suomenhevonen, itävallanpuoliverinen, tennesseenwalker.
  • Poikkeus: suomalainen puoliverinen, pitäisi tämän säännön mukaan olla suomenpuoliverinen, mutta Ratsujalostusliitto käyttää nimeä suomalainen puoliverinen tai suomalainen puoliverihevonen
    Poikkeus: täysiveriset (englantilainen täysiverinen, arabialainen täysiverinen, angloarabialainen täysiverinen).
  • 3. Jos rodunnimeen liittyy ihmiseen viittaava nimi (esim. rodun kehittäjän nimi), se tulee genetiivimuodossa ja nimi kirjoitetaan yhteen pienellä alkukirjaimella, esimerkiksi morganinhevonen, budjonnynhevonen, falabellanponi (yleensä kuitenkin pelkkä falabella).
  • Poikkeus: orlovravurista käytetään taivuttamatonta muotoa, vaikka siitä voitaisiin käyttää myös nimitystä orlovinravuri.
  • 4. Jos rodunnimeen liittyy jokin muu kuin maantieteellinen nimi, se liitetään sinällään muuhun nimeen, esim. fellponi, dalesponi, hackneyponi, quarterhevonen, vuonohevonen
  • Poikkeus: useat kantahevosten mukaansa nimen saaneet rodut tunnetaan pelkällä kantahevosen nimellä, esim. furioso (ei siis furiosohevonen), gidran, kisber, nonius, shagya (joskus muodossa shagya-arabi)
  • 5. Jos rodunnimeen liittyy kaksi maantieteellistä nimeä tai maantieteellinen nimi ja jokin muu nimi, maantieteellinen nimi tulee genetiivissä, muu nimi perusmuodossa ja kaikki kirjoitetaan yhteen. Esim. norjanvuonohevonen, amerikanshetlanninponi (oli aikaisemmin amerikkalainen shetlanninponi ja sitä nimeä käytetään paljon edelleen. Muutin rodunnimen kuitenkin amerikanshetlanninponiksi, koska koirarotujen puolella on esimerkiksi amerikanstaffordshirenterri, jota ei kirjoiteta amerikkalainen staffordshirenterri)
  • 6. Jos rodunnimeen liittyvällä maantieteellisellä nimellä on yleisesti käytetty suomennos, käytetään tätä suomennosta, esim. ylämaanponi, ei highlandinponi; gotlanninrussi, ei gotlandinrussi; baijerinhevonen, ei bayerinhevonen tai bavarianhevonen; kalliovuortenponi, ei Rocky Mountain. Jos suomennosta ei ole, käytetään maan virallisen kielen mukaista nimeä tai yleisesti tunnettua muunnosta genetiivimuodossa, pienellä ja yhteen kirjoitettuna, esim. perchenhevonen, newforestinponi (ei new forestinponi, vaikka alue tunnetaankin muodossa New Forest).
  • 7. Jos rodunnimeen liittyy jokin adjektiivi, se kirjoitetaan nimen eteen erikseen, esim. raskas venäjäntyöhevonen, ei venäjänraskastyöhevonen tai raskasvenäjäntyöhevonen. Tämä poikkeaa koiraroduilla käytetystä tavasta (isovillakoira, pienijuranajokoira), koska omasta mielestäni useimmat tämäntyypiset nimet hevospuolella menisivät liian pitkiksi ja vaikeasti hahmotettaviksi, kuten edellä mainittu raskasvenäjäntyöhevonen. Hevosroduissa tällaisia nimiä ei ole montaa, joten siinä mielessä ongelma ei ole suuri.
  • 8. Jos rodunnimeen liittyy maantieteellinen nimi ja siihen edelleen liittyy tarkentava määre, maantieteellinen nimi kirjoitetaan genetiivimuodossa ja määre tulee sen eteen perusmuodossa, esim. pohjoisruotsinhevonen, itäbulgarianhevonen, eteläsaksankylmäverinen.
  • 9. Roduista pyritään käyttämään useimmissa tapauksissa suomenkielistä nimeä, jos järkevä ja tunnettu suomennos on olemassa.
  • Joillekin roduille on kuitenkin vakiintunut vieraskielinen nimi käyttöön ja vaikka suomennoskin olisi olemassa, sen käyttäminen heikentäisi rodun tunnistettavuutta (esim. saddlebred vs. amerikanratsuhevonen; tennesseenwalker vs. tennesseenhevonen). Kuitenkin clevelandinruunikon suosittelen kirjoittamaan suomenkielisellä nimellä eikä käyttämään Cleveland Bay-nimitystä, koska rodun tunnistaa helposti suomenkielisestäkin nimestä, vaikka englanninkielinen nimi onkin yleisimmin käytetty. Sama koskee myös ranskanpuoliveristä, suosittelen suomenkielistä nimeä selle francaisin tilalle.
    Monille roduille taas ei ole olemassa ainakaan toistaiseksi mitään järkevää suomennosta ja tällöin käytän vieraskielisiä nimiä, usein rodun kotimaassa käytettyä nimeä tai englanninkielistä nimeä. Näiden nimien kirjoitusasu noudattelee kotimaan tapaa tai englantilaista tapaa eli ainakin useimpien amerikkalaisten rotujen kohdalla kirjoitan rodunnimet isolla kirjaimella ja sanat erikseen (esim. American Cream Draft, Coffin Bay Pony, Paint Horse, National Show Horse, Canadian Cutting Horse, Brasileiro de Hipismo, Trocha y Galope, Altmärkisches Kaltblut, Leutstettener Pferd).
    On olemassa myös rotuja, joiden nimiä ei voida suomentaa, mutta nimet ovat sulautuneet osaksi suomenkielistä hevossanastoa, jolloin ne kirjoitetaan pienellä. Tällaisia ovat mm. pinto, appaloosa, palomino, hunter, hack, cob, lewitzer.
  • 10. Olen pyrkinyt lyhentämään rodunnimiä käyttämällä päätettä puoliverinen sen sijaan että kirjoittaisin puoliverihevonen. Samalla metodilla käytän myös termejä kylmäverinen, ravuri, täysiverinen ja lämminverinen. Sen sijaan ratsuhevosen kirjoitan pitkässä muodossa enkä lyhennä sitä pelkäksi ratsuksi.
  • 11. Jos rodunnimeen liittyy anglo-määre kirjoitan sen selkeyden vuoksi yleensä väliviivalla nimen eteen, esim. anglo-kabardinhevonen, anglo-don.
  • Poikkeus: angloarabi tai angloarabialainen täysiverinen on vakiintunut tähän kirjoitusasuun eli ilman väliviivaa.
    © Hevosmaailma.net
    Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
    Tiedosto luotu 2005-06-20
    Muokattu viimeksi 2011-03-20
    Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon