TRAKEHNER

Itäpreussinhevonen, trakehninhevonen
Trakehnare (ruots.)
Trakeeni hobune (eest.)
Traķēnes zirgs (latv.)
Trakėnai (liett.)
Trakehneni (unk.)
Koń trakeński (puola)
Тракененская лошадь / trakenenskaja loshad (ven.)

Historia

Trakehnerin kotisiittola perustettiin Preussiin vuonna 1732 kuningas Fredrik Vilhelm I:n toimesta, mutta rodun juuret ulottuvat paljon pidemmälle. Trakehnerin pohjana käytettiin paikallista schweiken-ponia, jota Saksalainen ritarikunta oli jalostanut jo 1200-luvulla.

Schweikenit polveutuivat tarpaaneista. Ne olivat hyvin sitkeitä ja elinvoimaisia. Niitä oli käytetty maatilojen työponeina. Näistä valittiin parhaimmat yksilöt jalostuskäyttöön. Aluksi tarkoituksena oli kehittää schweikeneiden ja kookkampien rotujen risteytyksistä vilkkaita vaunuhevosia, mutta hyvin pian jalostustavoite siirtyi kevyeen ja kestävään ratsuun. Näitä ratsuja tarvitsi Preussin maineikas ratsuväki.

Risteytyksissä kokeiltiin monia rotuja, mutta lopulta täysiveristen, arabien ja muiden itämaisten hevosten risteytykset osoittautuivat kaikkein menestyksekkäimmiksi. Kasvatustoiminta laajeni Trakehnin siittolan ympäristöön, trakehner sopi nimittäin hyvin paikallisille maatiloille kevyisiin maatöihin ja se oli sopeutunut paikallisiin laidunoloihin.

Kasvatustoiminta oli tarkoin järjestetty. Kolmivuotiaita oreja koulutettiin siittolassa ja nelivuotiaina ne testattiin. Parhaat jalostusyksilöt jäivät siittolaan, toinen luokka meni valtion siittoloihin, kolmas yksityisille kasvattajille ja loput ruunattiin armeijan käyttöön. Ensimmäinen kantakirja julkaistiin 1877.

1800-luvulla trakehnerit saavuttivat suuren suosion juuri ratsuväen hevosina, mutta 1900-luvulle tultaessa tähän käyttötarkoitukseen niitä ei enää tarvittu paljoakaan. Trakehnerit siirtyivät kilpakentille, 1920-30-lukujen olympialaisissa trakehnerit voittivat mitaleja ja ne menestyivät myös risuestelaukoissa.

Toinen maailmansota oli hävittää koko rodun. Kun kävi ilmeiseksi, että Neuvostoliiton armeija tulee miehittämään Puolan alueen, joukko hevosenomistajia keräsi lauman jalostushevosia ja lähti taivaltamaan kohti länttä. Noin 1200 hevosta (jotkin lähteet puhuvat vain 600 hevosesta) 25000:sta kantakirjaan merkitystä selvisi Länsi-Saksaan kolme kuukautta kestäneen vaelluksen jälkeen.

Tästä pienestä laumasta polveutuvat nykyiset trakehninhevoset. Rotuun risteytettiin harkiten täysiverisiä, arabeja ja angloarabeja, muttei toisia puoliverisiä. Nykyisin trakehnerit ovat erittäin suosittuja kilpahevosia ja niitä kasvatetaan ympäri maailmaa.


o. Ritus 28
© Jukka Kallunki

Rakenne

Huolellisen jalostuksen ansiosta trakehner on erittäin hyvärakenteinen ja kevyt ratsuhevonen. Se on rotuna yhtenäisempi kuin monet muut puoliverirodut.

r. Vino Nobile R98-1364
© Tanja Ukkonen

Käyttö

Trakehner on erittäin suosittu ja menestynyt kilparatsu niin koulu-, este kuin kenttäradoillakin. Sen rakenne ja liikkeet ovat erinomaiset ratsulle. Muutamia viime vuosikymmeninä menestyneitä trakehnereita ovat mm. vuoden 1984 olympialaisissa esteratsastuksen hopeamitalin voittanut Abdullah ratsastajanaan Conrad Homfeld, Heuriger, joka kuului vuoden 1994 esteratsastuksen maailmanmestaruuden voittajajoukkueeseen sekä kouluratsu Peron, joka oli 1996 olympialaisissa kultaa voittaneessa Yhdysvaltain kouluratsastusjoukkueessa. Saksalainen White Girl on puolestaan menestynyt kenttäkilpailuissa.

Trakehnereita käytetään paljon muiden puoliveristen jalostuksessa niiden keveyden, tyylikkyyden ja hyvän rakenteen takia. Tärkeitä jalostusoreja ovat olleet mm. hannoverinhevoseen vaikuttanut Abglanz, oldenburgiin vaikuttanut Herbststurm, hollanninpuoliveiseen vaikuttanut Marco Polo ja Pohjoismaissa kuuluisat oriit Ibicus, Donauwind ja Polarstern.


t. Diana
© Skyhorses
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Tiedosto luotu 2003-09-02
Muokattu viimeksi
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon