ZEMAITUKA

Žemaitukas, Smudisch, Zmud, Zhemaichu, Zhumdka, Zhmudskaya (ven), Lithuanian Landrace (engl.), Samogitian, Zmudzki (pol.)

Historia

Zemaituka lienee ollut tunnettu jo 500-600-luvuilla ja se mainitaan erinomaisena sotahevosena pohjoisten ristiretkien (110-1200-luvuilla) aikoihin. Se on todennäköisesti polveutunut alueella eläneistä konikien tyyppisistä alkuperäisistä hevosista, jotka puolestaan polveutuvat metsähevosesta ja tarpaanista. On myös mahdollista, että konikiakin on zemaitukaan risteytynyt. Myöhempinä vuosisatoina siihen on risteytynyt jonkin verran tataarien, venäläisten ja puolalaisten (erityisesti Puola-Liettuan suuriruhtinaskunnan aikana 1569–1795) hevosia sekä mahdollisesti muitakin vieraita rotuja. Huolimatta näistä risteytyksistä zemaituka säilytti tyyppinsä ja soveltuvuutensa maatöihin pienillä maatiloilla
1800-luvun loppupuoliskolta lähtien zemaitukaa yritettiin parantaa arabiristeytyksillä ja 1900-luvun alussa rodusta olikin kehittynyt kaksi erillistä muunnosta: pienikokoinen ja kevyempi hevonen, jossa oli arabiverta ja raskaampi tyyppi, jossa arabiverta ei ollut. Arabien lisäksi zemaitukaan risteytettiin muitakin rotuja kuten trakahneria ja kylmäverisiä, jotta tästä tulisi suurempi ja voimakkaampi ja niinollen paremmin soveltuva kehittyvän maatalouden tarpeisiin. Alkuperäinen, puhdas zemaituka harvinaistui. Se pelastui tällöin kuitenkin Ogińskin suvun ansiosta.
Toisen maailmansodan jälkeen rotua yritettiin jälleen parantaa, tällä kertaa pohjoisruotsinhevosoreilla sekä valitsemalla jalostukseen suurikokoisimmat yksilöt. Eräiden lähteiden mukaan nykyisen zemaitukan säkäkorkeus onkin 150 senttiä ja yli. Neuvostoliiton hajoamisen ja Liettuan itsenäistymisen jälkeen dekollektivisoinnin yhteydessä kolhoosien zemaitukoja myytiin yksityisille, jotka eivät välttämättä olleet kiinnostuneita rodun jalostuksesta. Niinpä esimerkiksi vuonna 1994 puhtaita, aikuisia zemaitukoja oli jäljellä vain kolmisenkymmentä kappaletta. Nykyisin Vilnan valtionsiittola jalostaa rotua ja yksilöitä on satakunta.

Rakenne

Käyttö

Zemaituka on alunperin ollut työhevonen, mutta nykyisin työkäyttö on vähäistä. Se on hyvä ja kohtalaisen nopearavinen valjakkohevonen, joskaan ei kovin näyttävä. Yhä enenevässä määrin sitä käytetään myös ratsuna. Se on hyvin kestävä ja sitkeä rotu eikä erityisen altis sairauksille. Lisäksi sen sanotaan olevan luonteeltaan miellyttämishaluinen.

Žemaitukų Arklių augintojų asociacija
Lähdeluettelo
  1. Hendricks, Bonnie L. International Encyclopedia of Horse Breeds. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8.
  2. Žemaitukas (verkkodokumentti). Wikipedia. Viittauspäivämäärä 2010-10-21. Saatavissa http://en.wikipedia.org/wiki/Žemaitukas
  3. Zhemaichu (verkkodokumentti). Oklahoma State University. Viittauspäivämäärä 2010-10-21. Saatavissa http://139.78.104.1/breeds/horses/zhemaichu/index.htm
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Muokattu viimeksi
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon