Ionin Jättimelba VH22-018-0308

MYYTY

© VRL-11911 / Vapaasti

• Virtuaalihevonen / SIM-game horse
• Nimi: Ionin Jättimelba
• VRL-profiili
• Sukupuoli: tamma
• Rotu: suomenhevonen
• Syntymäaika: 19.04.2021
• Väri: voikonkirjava (splashed white)
• Säkäkorkeus: 158 cm
• Omistaja & kasvattaja: Ionic / S VRL-00329
• Lajipainotus: yleishevonen
• Koulutustaso:

Basic information in English

• Name: Ionin Jättimelba
• Date of birth: 19.04.2021
• Gender: mare
• Breed: Finnish Universal
• Owner: S VRL-00329

Nimestä

Jättimelban syntymävuonna 2021 suomenhevosten nimiteema oli omenalajikkeet. Jättimelba on suomalainen, suhteellisen uusi omenalajike. Se syntyi risteyttämällä kanadalainen Melba kotoisen Huvituksen kanssa. Alkuperäinen Melba on melko arka talvehtimaan ja erittäin herkkä omenaruvelle, mikä tekee siitä hankalan tyypin varsinkin kotipuutarhureille. Jättimelba on paremmin ruvenkestävä ja selviytyy hieman pohjoisemmassa kuin Melba, ei tosin sekään III-vyöhykettä pohjoisempana. Maultaan Melbaa kuvaillaan makean viinihappoiseksi ja hyvin aromaattiseksi. Jättimelba ei tästä jää jälkeen, sen sanotaan olevan raikas ja hienoarominen. Hedelmät ovat isoja ja malto on valkoista ja mehukasta. Jättimelba on syysomena, joka kypsyy elo-syyskuun taitteessa. Hedelmät säilyvät viileässä varastoituna pari kuukautta.

Luonne

Onnea on se, että mikään Kinuskimansikan varsoista ei ole perinyt suoraan emänsä kärttyisää luonnetta. Ei Melbakaan, mutta ihmettelen edelleen, että miten Kinuskin varsasta on voinut tulla tällainen päivänsäde? Mistä se on mallin siihen repinyt? Tietysti isä on suoraluonteinen, ihmisrakas ja helppo, ehkä sieltä se tulee Melballekin. Melba on siis tosi kiltti ja ystävällinen tamma, joka – päinvastoin kuin hapan emänsä – tykkää kun saa huomiota.

Toki Melban läheisyydenkipeys aiheuttaa välillä vähän ei-toivottua käytöstä. Se helposti potkii oveaan, jos käytävällä kuljetaan vain ohitse eikä huomioida Melbaa lainkaan. Tätä ollaan yritetty karsia pois, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Samoin se tunkee välillä vähän turhan paljon iholle kihnuttamaan korvantakusiaan ja mitä kaikkea. Ja tiettyjä tammamaisia piirteitäkin löytyy: mahanalus on vähän no-go zone tai ainakin se täytyy harjata hellästi pehmeimmällä mahdollisella harjalla ja mieluummin nopeasti. Satulavyöhönkään Melba ei suhtaudu kovin myötämielisesti, joten sen kiinnittäminen kannattaa tehdä nopeasti ja löysälle ja kiristellä sitä sitten pitkin matkaa. Loimivyönkin kanssa on vähän sama juttu.

Ratsuna Melba on... tuota, mitenköhän sen nätisti ilmaisisi... räjähtäväinen. Menohaluja riittää ja usein tosi paljon liikaa. Siis tietenkin se on hyvä, että hevonen liikkuu omasta tahdostaan eteenpäin, mutta kun sinä vauhtia pitäisi jotenkin pystyä ratsastajan kontrolloimaan. Melballa on helposti kaksi vaihdetta: nolla ja sata. Pohkeelle se on herkkä, onneksi myös ohjasavuille. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun tammaa pyytää liikkeelle ja se säntää käynnin sijaan vähintään ravia eteenpäin, sitten ratsastaja tietenkin pidättää vähän turhan kovin ottein Melban mielestä ja sitten Melballa menee herne nenään. Hänhän vain totteli sitä pohjetta! Tämän jälkeen ratsastus menee helposti venkoiluksi, kun Melbaa ei yhtäkkiä kiinnostakaan yhteistyö.

Pitkällisen (ja välillä hiuksianostattavan) ratsutuksen ja valmennuksen jälkeen Melbasta on alkanut löytyä muitakin vaihteita ja se on tajunnut, että joskus hidas on hyvä. Mutta ei sen kanssa vieläkään voi ihan rennosti ottaa, sillä varsinkin tauon jälkeen tamma on helposti paineissaan ja kovin teatraalinen reaktioissaan.

Varsat

Kilpailut

Suku