Lännen Lokari VH17-018-1056
MUISTOSIVU, kuollut 4.5.2022

Kuva ja perustiedot

© VRL-10105

• Virtuaalihevonen / SIM-game horse
• Nimi: Lännen Lokari VH17-018-1056
• Sukupuoli: ori
• Rotu: suomenhevonen
• Syntymäaika: 01.01.2017
• Väri: rautias
• Säkäkorkeus: 162 cm
• Omistaja & maahantuoja: Ionic / S VRL-00329
• Lajipainotus: työhevonen
• Koulutustaso:

Basic information in English

• Name: Lännen Lokari
• Gender: stallion
• Breed: Finnish Universal
• Date of birth: 01.01.2017
• Owner: S VRL-00329

Historiaa

Luonne

Lokari on kiltti ja hieman laiskanpulskea oriiksi. Ei ole pelkoa että se lähtisi käsistä tai vouhottaisi tammojen perään. Toki tammat saavat sen vähän nostamaan päätään ja ehkä jopa hörisemään jos nyt juuri sattuu olemaan tärppipäivät menossa, muuten se ei juuri niistä piittaa. Samoin se suhtautuu toisiin oreihinkin: katsoo vähän että mikäs kaveri tuo on, mutta antaa sitten olla. Kaiken kaikkiaan lunkki tyyppi siis ja oriiksi varsin helppo tapaus.

Työhevoseksihan Lokari on pääsääntöisesti opetettu ja se on siinä hommassa ihan ässä. Lokaria ei paljon haittaa pitkät kuormaukset, kunhan vain on vähän heinää edessä. Se seisoo puolitorkuksissa huuli roikkuen ja jalkaa lepuuttaen, mutustelee vähän heinää muistaessaan. Sen mielenrauhaa ei järkytä mikään muu kuin se, että pitäisi lähteä liikkeelle. Komennettaessa se muljauttaa paljonpuhuvasti silmiään, katsoo vähän aikaa ajajaa, kuin kysyen että oletko nyt ihan oikeasti tosissasi, mulla oli päikkärit kesken. Viimeistään toinen vihjaus liikkeellelähdöstä saa sen kyllä tottelemaan ja nöyrästi se lähtee vetämään isompaakin kuormaa. Se on hyvä vetäjä, ei yritä reuhtoa kuormaa liikkeelle vaan ottaa sen irti hitaasti ja rauhallisesti. Välillä se on vähän liiankin rauhallinen liikkeissään ja sitä saa patistella eteenpäin rivakammassa tahdissa, kun ei nyt olisi tarvis leikkiä tervattua etanaa.

Varsat

Kilpailut

Sukuselvitys

© S/Ionic, tekstin saa kopioida sellaisenaan alenevien polvien sukuselvityksiin.

Lokarin isä Jännäpeli on varsin isokokoinen työhevosori, voimaa kuin pienessä kylässä. Se on ollut suosittu työhevospuolen siitosori, mutta työhevosten lisäksi sen varsoista löytyy ratsuja ja valjakkohevosia. Jokunen on raveissakin startannut, mutta ihmeempiä loistojuoksijoita se ei ole jättänyt. Ei sillä että kukaan varsinaisesti olisi sellaisia odottanutkaan. Jännäpelillä itsellään on joitain sijoituksia työhevoskilpailuista.

Emä Iitintiltu on myös työhevonen, joka on tehnyt pitkän päivätyön pienen luomutilan kirjaimellisena hevosvoimana. Sillä on kylvetty, äestetty, jyrätty, kynnetty sekä yksin että parissa tilan ruunan kanssa. Talvisin se toimi naapurin hevosmetsurin työkaverina, edelleen saman ruunan kanssa. Tämä samainen ruuna olisi kuulemma ollut mieluusti kätilönäkin Lokarin syntyessä ja oli pikkuoriille kiltti, mutta jämäkkä setähahmo.

Isänisä SK Pelimies on Saukkoisten Kartanon kasvatti. Saukkoisissa kasvatetaan pääasiassa ravureita, mutta kaikki kasvatit eivät suinkaan ole niistä parhaiksi raviperiyttäjiksi tiedetyistä sukulinjoista vaan siellä kokeillaan välillä valtavirrasta poikkeavia yhdistelmiä. SK Pelimies on yksi tällainen, sen emä on kyllä juoksijatamma, ihan hyväkin sellainen, mutta isäksi valikoitui erisukuinen monipuolisuusihme, joka ei niinkään loistanut radoilla, mutta toimi ratsuna ja valjakkohevosena paremmin.

SK Pelimies itse starttasi raveissa, mutta ura jäi vaatimattomaksi ja se myytiin 7-vuotiaana Saukkoisista pois. Ensimmäinen omistaja koulutti siitä ratsua itselleen, mutta ratsu-urakaan ei juuri lähtenyt lentoon. Parin välikäden kautta se päätyi valjakkoharrastajalle, jonka kommentti oriista oli, että nöyrä on ja hyvä vetämään, mutta nopeudesta uupuu. Sen sattui kuulemaan eräs työhevosharrastaja, joka etsi juuri korvaajaa vanhalle hevoselleen. Valjaisiin ja vetämään Pelimiestä ei tarvinnut opettaa ja se toimi ensimmäisestä kerrasta lähtien kuin ihmisen mieli pellolla ja metsässä. Myöhemmin se kantakirjattiin peräti ykkösellä työhevossuunnalle ja tällöin se alkoi myös kiinnostaa todenteolla tammanomistajia.

Isänemä Jännitejako on työhevostamma, ykkösellä kantakirjattu ja varsin arvostettu työlinjan siitostammana.

Iitintiltun isä Visakuitti oli ravihevonen ja varsin menestynytkin sellainen. Se juoksi hyvän ennätyksen ja kohtuullisesti rahaa. Se kantakirjattiin kakkosella ja myöhemmin se palkittiin myös jälkeläisistään, joita se on jättänyt melko paljon ja useimmat ovat menestyneet raveissa.

Emänemä Ikurin Impi polveutuu erittäin suositusta työhevos-tammalinjasta, jonka vesat ovat tuttu näky työhevosina, mutta myös muissa lajeissa. Niin kuin nyt Ikurin Impi: sen vanhemmat olivat työhevosia, isä kävi raveissakin koittamassa rahkeitaan jonkinlaisella menestyksellä, mutta Ikurin Impi itse oli vallan mukava tuntihevonen ja pärjäsi kouluradoilla tuntiratsastajien kisahevosena. Eihän se helppoja luokkia kummempaan koskaan taipunut, mutta silti sen liikkeet olivat varsin mukavat suomenhevoselle ja vielä työsukuiselle.

Suku