 |
|
 |
|
Feria Flamingxx VH-05171 |
© National Stud
|
|
|
LuonneHoidettaessa Feria on hyvin järkevä, kisapaikoilla samoin. Laukkahevostausta sen tekee, tamma on nuoresta pitäen tottunut oikeastaan kaikkeen, mitä kilpahevosen elämässä eteen voi tulla. Vieraat ihmiset tutkimassa jalkoja, kengitystä usein, varusteiden pukeminen, harjaamiset, pesemiset, liehuvat loimet, traileri ja pitkät kuljetukset, vieraat tallit, suuret ihmisjoukot, tuntemattomat hevoset, kaikki tällaiset ovat aivan tuttuja Ferialle, joka onkin erittäin kovahermoinen. Niin kauan kun vain muistaa, ettei komentele tammaa, kaikki sujuu hyvin. Mikään kovin ihmisrakas Feria ei ole, se ei mitenkään osoita pitävänsä tai edes juuri tuntevansa minua, vaikka onkin ollut omistuksissani jo jonkin aikaa. Mitä itse huomasin sen käytöksestä, tilanne oli sama myös vanhalla tallilla. Ehkä laukkamaailmassa hoitajat ja ratsastajat vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, ettei mitään kiintymissuhdetta ole päässyt syntymään eikä Feria sitä yritäkään. Feria on siis hyvin asiallinen, käyttäytyy siivosti, muttei ala mitenkään sydänystäväksi. Ratsastettaessa Ferialla on kaksi vaihdetta: käynti ja neli, onhan se laukkahevonen. Ravikin onnistuu kyllä, mutta hidas, hallittu laukka on jotain aivan utopistista. Kentällä sentään uskaltaa sitä yrittää kun ei ole vaaraa, että Feria painelisi häntä pystyssä horisonttiin, mutta maastossa tilanne on toinen. En todellakaan tiedä minkälaisia norsujarruja Ferialla on käytetty aikaisemmin, mutta se on älyttömän kovasuinen ja kun se pääsee vauhtiin, pysäyttämiseen tarvitaan betoniseinä.
Kisat
Varsat
Sukutaulu
SukuselvitysFeria on aika erikoinen sekoitus sileänlaukkaajia ja risuestelaukkaajia, yleensähän näitä linjoja ei paljoa keskenään sekoitella, mutta tässä on nyt niin tehty. Ferian isä Catroyal on ihan "tavallinen" laukkahevonen, kilpaillut kaksivuotiaasta nelivuotiaaksi sileällä ja jäänyt sen jälkeen siitosoriiksi pärjättyään kivasti radoilla.Samanlainen tarina löytyy sen isältä Beroyalilta, joka tosin kilpaili aina kuusivuotiaaksi asti, melko säästeliäästi kylläkin. Beroyalista sanottiin, että rumempaa hevosta saa hakea ja sen juoksutyylikin oli kuulemma ruma: kulmikas ja kömpelön näköinen, mutta tyylistä ja rakenteestaan huolimatta se juoksi kohtalaisen hyvin ja oli hieman keskivertoa parempi siitosoriinakin. Sen varsat ovat startanneet melko hyvällä prosentilla ja menestyneetkin aika mukavasti. Catroyalin emästä Sundownerista minulla ei ole sen enempää tietoja kuin että se kilpaili muutaman kerran kolmivuotiaana, mutta jäi sitten radoilta pois, mahdollisesti loukkaantumisten takia tai sitten ei. Joka tapauksessa Sundowner on ollut ihan mukiinmenevä siitostamma ja varsonut huimat kaksitoista varsaa. Niistä kahta lukuunottamatta kaikki ovat startanneet, aika hyvä prosentti siis.
Emä Debby Deb sitten edustaa sitä risuestepuolta. Tamma on ollut ihan puhdas risuestehevonen, se aloitti kilpailemisen vasta 6-vuotiaana, mutta jatkoi sitä pitkälle toiselle kymmenelle. Debby Debistä on sanottu että se on kovajalkaisin tamma, mitä Brittein saarilla on koskaan astellut, tarinan mukaan sillä ei koskaan uransa aikana ollut minkäänlaisia jalkaongelmia, mikä on enemmän kuin harvinaista. Debby Debin ura kuitenkin päättyi pahaan kaatumiseen ja etujalan jänteen katkeamiseen, mutta sen jälkeen se on vielä jättänyt hyviä hyppääjiä ja Ferian lisäksi myös toisen kohtuuhyvin pärjänneen sileän hevosen.
|