Halodny oli poikkeuksellisen hyvä käsitellä ollakseen ori. Hyvä luonne oli varmaan molempien vanhempien perua, emä Haldi varsinkin oli tunnettu kiltteydestään ja rauhallisuudestaan.
Pojun hoitaminen oli varsin helppoa, se käyttäytyi nätisti miltei tilanteessa kuin tilanteessa eikä pelännyt sen enempää vesiletkuja kuin traileriakaan. Ainoastaan tammojen lähellä se saattoi ryhtyä tempoilemaan ja riehumaan, siksi talutettaessa olikin aina syytä käyttää suitsia. Usein Poju kuitenkin tyytyi vain hirnahtelemaan ja steppailemaan tammoille, mutta siitä ei koskaan ihan varmaksi tiennyt.
Ratsastettaessa Poju heittäytyi usein hankalaksi, en oikein päässyt selville siitä, mikä sen aiheutti, oliko minun avuissani tai istunnassa jotain mistä Poju ei pitänyt vai missä vika. Ginin ratsastamana Poju harvemmin temppuili ja Gin saikin oriin kulkemaan oikein hienosti. Se oli uskomattoman hienon näköinen kouluratsu, varsinkin jos ulkona paistoi aurinko: ori näytti liikkuvalta kultapatsaalta! Ja sen liikkeet olivat aivan upeat, en olisi koskaan uskonut yhdestäkään akhal-tekestä irtoavan sellaisia lisäyksiä ja upeita laukanvaihtoja kuin Halodnysta.
Halodny lopetettiin pitkällisen sairastelun jälkeen 10.8. Se ehti jättää Marineaan vain kaksi jälkeläistä, joista molemmat on myyty tai myynnissä. Tänne Halodnyn linjaa jäi jatkamaan ainoastaan sen pojanpoika KK's Pendolino.
