Luonne
Kisat
PVM |
LAJI |
LUOKKA |
JÄRJESTÄJÄ |
SIJOITUS |
24.1.09 |
Näyttelyt |
Muut ponit |
Kuuntähti |
-/- |
21.8.07 |
Koulu |
heB |
Susilaakso |
7/34 |
Varsat
Sukutaulu
Dewbury's Silvino EVM 147 cm, rnvkko |
Rapid Light EVM 147 cm, km |
Silver Thread EVM 145 cm, rnvkko |
Dewbury's Jodene EVM 144 cm, m |
Blue Hunter EVM 146 cm, mpäis |
Dewbury's Jody-Ann EVM 142 cm, rn |
Sukuselvitys
Jolien isä Dewbury's Silvino on varsin suosittu siitosori hyvän rakenteensa vuoksi. Ori on voittanut useana vuonna peräkkäin parhaan aikuisen oriin tittelin ja lisäksi se on palkittu myös jälkeläistensä ansiosta. Sillä onkin erinomaisia varsoja ja se periyttää vahvasti muhkeata rakennettaan, joka näkyy myös Joliessa.
Silvinon isä Rapid Light oli myös isokokoinen ja massiivinen ori, jonka vaikutus näkyy sen varsojen rakenteessa. Luonteeltaan se oli erittäin hyvä ja siinä olisi ollut aineksia varsinaiseksi legendaksi, mutta oriin jälkeläismäärä jäi pieneksi.
Silvinon emä Silver Thread oli ratsastuskoulun poni, kuuleman mukaan suosittu kiltin luonteensa ja hyvien askellajiensa takia. Vanhetessaan se jäi tuntiponin tehtävistä eläkkeelle ja se sai muutaman varsan, joista kaikki ovat osoittautuneet erittäin hyvärakenteisiksi ja kilteiksi käyttö- tai näyttelyponeiksi.
Jolien emä Dewbury's Jodene on rakenteeltaan melko kevyt ja urheilullinen ja kilpaponi se on nuorempana ollutkin. Se kilpaili esteitä ja kenttää mukavalla menestyksellä. Siitokseen jäätyään jätti kolme erinomaista varsaa, se on ollut erityisen hyvä rotevarakenteisten orien kanssa, jotka ovat antaneet varsoille tukevampaa rakennetta, kun emältä on periytynyt urheilullisuus.
Jodenen isä Blue Hunter oli harvinaisen värinen kilpaponi, joka ei pärjännyt näyttelyissä kovinkaan hyvin, koska oli hyvin kevyt rakenteeltaan, mutta käyttöominaisuuksiltaan ja luonteeltaan se oli täysi kymppi. Sen vuoksi sitä käytettiin jalostuksessakin jonkin verran ja se periytti väriään eteenpäin siinä kuin sporttisuuttaankin.
Dewbury's Jody-Ann oli Dewburyn siittolan ensimmäinen kasvatti, joka jätettiin siittolaan melkeinpä tunnesyistä. Se ei kilpaillut koskaan ja näyttelyihinkin osallistui harvoin, mutta pärjäsi niissä hyvin. Se oli rakenteeltaan sellainen keskiverto, ei kovin kevyt, muttei hirveän raskaskaan. Siitostammana se toimi monet vuoden ja on jättänyt tähän mennessä parhaat Dewburyn kasvatit.
|