Tasnia 'B VH16-001-0291

Luonne

Tasnia ei ole kyllä perinyt rakenteen parhaita puolia vanhemmiltaan vaan on ulkoisesti melkoinen kohlo. Vähän epäilytti sitä ostaa, mutta toisaalta sitten: sen luonne on puhdasta kultaa ja suvussa ei ole moitteen sijaa. Joten toivoa sopii, ettei se periytä varsoilleen kaikkein pahimpia rakennevikojaan, mutta sen sijaan luonteensa kylläkin.

Niin, kun sanoin että tamman luonne on puhdasta kultaa, en tarkoittanut että se olisi mitenkään erityisen helppo. Tasnia on vähän sellainen, jota tykkäisin sanoa tyypilliseksi ahaltekiksi, vaikkakin vierastan kyllä itse tällaisia yleistyksiä pelkän rodun perusteella. Tasnialla on omia mielipiteitä eikä se ole mikään automaatti missään suhteessa. Se on vähän sellainen yhden ihmisen hevonen kuten ahaltekien sanotaan usein olevan, ainakin se vaatii perusteellisen tutustumisen ennen kuin alkaa mitenkään erityisesti kenenkään kaveriksi. Ja ihmisen pitää olla luottamuksen arvoinen. Se onkin sitten vähän kinkkisempi temppu, että miten se tutustumisvaihe hoidetaan kotiin.

Sitten kun Tasnian kanssa on menestyksekkäästi saatu sinunkaupat tehtyä, se on kaikin tavoin erinomainen hevonen. Se käyttäytyy tosi asiallisesti tilanteessa kuin tilanteessa, mutta se on kuitenkin hevonen, ei sylikoira, joten hirvittävän tuttavalliseksi se ei rupea sittenkään. Se on helppo ja simppeli hoitohevonen, kaikki perusjutut sujuvat kuin vettä vain ja harvinaisemmat toimenpiteetkään eivät aiheuta ongelmia, jos se tuttu ihminen on siinä vieressä. Ja ratsunahan tuo on mieletön! Ehkä sen kapasiteetti ei riitä ihan maailman huipulle missään lajissa, mutta se ei ole ainakaan kiinni yrittämisestä. Tietysti siellä selässäkin pitää tietää mitä tekee, Tasnia yrittää kaikin tavoin noudattaa apuja ja jos niissä on jotain pielessä, lopputuloskin on pielessä. Jos siis homma ei toimi, syy löytyy satulan päältä, se on varma.