Claridgen Palokärki VH17-018-1055

Muistosivu, kuollut 18.4.2021

© ST (kuvan hevosella ei ole mitään tekemistä tämän sivun tietojen kanssa)

• Virtuaalihevonen / SIM-game horse
• Nimi: Claridgen Palokärki "Tikkanen"
• VRL-profiili
• Sukupuoli: ori
• Rotu: suomenhevonen
• Syntymäaika: 26.08.2016 (VHKR)
• Väri: voikko
• Säkäkorkeus: 154 cm
• Omistaja: Ionic / S VRL-00329
• Kasvattaja: Claridge / Dimma VRL-08204
• Ostettu kasvattajalta 29.1.17
• Lajipainotus: kouluratsastus
• Koulutustaso: vaB

Basic information in English

• Name: Claridgen Palokärki
• Date of birth: 26.08.2016
• Gender: stallion
• Breed: Finnish Universal
• Owner: S VRL-00329

Luonne

Tikkanen on periaatteessa ihan kiltti ja mukava ori, helppo hoitaa ja asiallinen kaveri kaikkinensa, oikea tallityttöjen suosikki kivan ulkomuotonsa, super-kauniin värinsä ja juuri sen kiltteytensä ansiosta. Tikkanen ottaakin ihailusta kaiken irti rapsutuksien ja makupalojen muodossa. Makupalojen saantia on täytynyt vähän jopa rajoittaa, koska Tikkanen on välillä vähän turhankin päällekäyvä niitä kerjätessään.

Minä itse suhtaudun Tikkaseen hieman kaksijakoisesti. Myönnän kyllä, että se on kiltti ja kiva ja kaunis, paljon kamalampiakin oreja on tullut käsiteltyä. Tunnustan ihan suoraan, että välillä prinssi Keltuainen saa penseän sydämeni muljahtamaan paikoiltaan maailman suloisimmalla ruskealla katseella hopeanvalkoisen otsaharjan takaa. On se sellainen söpönassu!

Mutta. Ratsastettavuus. Ai että sen kanssa on työtä. Tai ehkä se olen minä. Todennäköisesti se olen minä, koska olen nähnyt Tikkasen kulkevan muiden alla oikeinkin kivasti. Jotenkin vain olen ihan solmussa Tikkasen kanssa. Se ei toimi sileällä, ei minun kanssa, ei vaikka itkisin. Aina kun yhden asian saan korjattua meidän menossa, seuraava ongelma kolistelee jo porstuassa. Juuri kun saan oriin suoraksi ja hyvin kaikille avuille, niin kyllä se kohta kengottaa lapaansa ulos. Kun lapa saadaan taas mukaan, eikös seuraavana katoa selkä ja takaosasta häviää kaikki aktiivisuus ja kantaminen, tuntuu siltä kuin Tikkanen kyntäisi ryntäillään maneesin hiekkaa. En pääse ratsastamaan ja treenaamaan yhtään mitään uusia asioita Tikkasen kanssa käytännössä ikinä, kun kaikki aika menee perusasioiden hiomiseen ja siihen, että yritän ennakoida seuraavan kouluratsastuskatastrofin.

Sitten joudun katsomaan kun joku toinen hyppää Tikkasen selkään ja se näyttää ihan vääränväriseltä Valegrolta. Miksei se minulla mene noin? Miksi minä joudun säätämään ja kärsimään? Miksi meillä aina hajoaa paketti jostain päästä? Miksi?! Valmentaja yrittää lohduttaa, sanoo että ihan hyvä kun jonkun hevosen kanssa saa ja joutuu ratsastamaan niitä perusasioita. Ja että onhan Tikkanen rehellinen hevonen, lisäksi kiltti ja kärsivällinen, niin että jos jonkun kanssa pitää pakertaa niitä perusjuttuja, niin tässä on ehkä paras hevonen siihen. Tekee kuulemma hyvää minulle sekin, että ratsastan välillä vähän erityyppisillä hevosilla, suomenhevosten ratsastettavuus voi olla vaikkapa puoliverisiin nähden välillä vähän haastavaa, kuulemma. Vähän haastavaa? Kyllä niin menee jok'ikinen suokki makkaratehtaalle, jos ne kaikki tällaisia ovat kouluratsuina. Mä haluan temppukoneen!

Kun on tarpeeksi kauan tapellut niiden perusasioiden kanssa, tulee se hetki jolloin olen valmis kaivamaan itselleni suohaudan. Ei toimi. Ei onnistu. Ei tule mitään eikä koskaan tule tulemaankaan mitään. Olen paska ratsastaja. Hanskat putoaa tähän, pitäkää perkele tunkkinne. Valmentaja pakottaa Tikkasen selkään, käskee niistää nenän, ryhdistäytyä ja yrittää edes leikkiä aikuista. Kouluväännön sijaan lähdetään maastoon lepuuttamaan hermoja. Tikkanen tallailee nätisti eteenpäin ja minä lupaan vielä kerran yrittää ja kerron sille, että yritä jaksaa, mä oon vähän tämmöinen. Enkä minä oikeasti ketään makkaratehtaalle ole laittamassa, en sinua varsinkaan. Tikkanen saattaa hörähtää, kai se yrittää sanoa, että lepo vain, älä ressaa.

Sitten joitain kertoina tulee se onnistuminen, se kun Tikkanen kulkee niin täydellisesti ja täydellisen ihanasti ja kaikki loksahtaa kohdilleen. Niiden hetkien aikana voisin vaihtaa jokaisen liitokavio-puoliveriseni tähän pieneen hassunväriseen putteen, joka tarjoilee minulle palan taivasta. Näinä hetkinä tuntuu kuin voisin pyytää Tikkaselta ihan mitä tahansa. Näitä hetkiä kun saisi purkkiin!

Okei, valkkukin kyllä myöntää, että Tikkasen ratsastamisessa on tiettyjä haasteita. Suoruus, itsensä kantaminen, takaosan aktiivisuus, keveys, eivät nämä ole helppoja asioita syntymäkierolle, etupainoiselle mörssärille. Kaiken täytyy olla kohdillaan taivaankappaleita myöten, jos meinaa saada Tikkasen kulkemaan. Mitään ei tule ilmaiseksi. Niin että siinähän sitä ratsastaja kouliintuu ja kaikki loput maailman hevoset tuntuvat suorastaan helpoilta.

Varsat

Kilpailut

Suku