Q' Zarbabad VH00-001-9268

Baba on isänsä toisinto: tulinen, mutta käsiteltävissä. Kotioloissa se on yleensä aika lässykkä, mutta kisapaikoilla ja näyttelytohinassa se kyllä ilmoittelee itsestään hirnumalla. Ja osaapa Baba oikein esiintyäkin, kun vain on yleisöä: se astelee näyttävästi kaula kaarella häntä pystyssä kuin paraskin kouluratsu. Kukaan ei vain ole hennonnut kertoa sille, että tuolla kaulan muodolla kaulan kaartaminen alaspäin saa aikaan melko hurjannäköisen s-mutkan, jonka komeudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin se kerää katseita.

Baba on kärsivällinen hoidokki, se jaksaa seistä kyllästymättä paikoillaan. Jopa kengitys sujuu hienosti, vaikka isä-Zagreb onkin vaikea kengittää. Oikein tuttua hoitajaa se tervehtii iloisesti höristen ja painaa päänsä olkapäälle rapsuteltavaksi. Vieraampikin hoitaja otetaan kiinnostuneesti vastaan, Baba ei harrasta ilkeilyä eikä isottelua ihmisille.

Muille oreille se kyllä isottelee sitten senkin edestä. Varsinkin aivan nuorena se tuppasi hyppimään pystyynkin kun se yritti haastaa riitaa, nykyisin se on vähän rauhoittunut siinä suhteessa. Ionicissa on niin paljon oreja eikä niitä voida täysin toisistaan eristää, Baba joutuisi siis kävelemään takajaloillaan oikeastaan koko ajan. Hirnuu se silti muille oreille ja tammoille varsinkin ja joskus pitää oikein pysähtyä esittelemään itsensä tammoille.

Ulkona ja varsinkin maastossa Baba on vähän säikky, se näkee pieniä hirviöitä vähän joka nurkan ja puskan takana ja säpsyilee sinne tänne. Sitten jos pusikossa on oikeasti jotain kamalaa (toinen ratsukko, jänis, hirvi tms.) niin sitten mennään kyllä kiitolaukkaa omaan karsinaan pakoon. Yleensä kyllä ratsastaja on vähän eri mieltä siitä kiitolaukasta, mutta käynti ja ravi menevät kyllä passagemaiseksi tanssahteluksi kun hermostuneena pörisevä ja silmiään pyörittelevä Baba esittää vastalauseita moisesta pidättelystä.